Työelämä

Työmatkalla: Savosta maailmalle ja takaisin

| Teksti: Kirsi Väisänen

ASUN KUOPIOSSA, mutta varsinainen työpaikkani on ABB:n Vaasan-toimipiste, jossa teen voimalaitosten sähkönjakeluun liittyviä töitä. Välillä on viikkoja, jolloin voin tehdä työtä kotoa käsin. Osa työajasta kuluu maailmalla voimalaitosten asennuksissa ja käyttöönotoissa.

Kuopion seudulta en ole halunnut muuttaa, vaikka työmatkoihin Vaasaan kuluu viikoittain kokonaisen työpäivän verran. Lähden maanantaiaamuna jo neljältä ajelemaan, ja toimistolle ehdin yhdeksän aikaan. Takaisin palaan yleensä torstai-iltana. Perjantaina jatkan vielä töitä kotona.

KUN ON OLLUT PALJON töissä maailmalla – Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Lähi-idässä ja Afrikassa – korostuu kaipuu päästä kotiseudulle. Olen asunut täällä koko ikäni.

Lentäminen ei ole niin mukavaa kuin ennen. Lentoja lähtee Kuopiosta vähän. Ennen pidettiin myös eri tavalla matkustajasta huolta. Nykyisin eri lentoyhtiöiden vaihtovälit ovat tiukkoja, halutaan tehokkuutta.

Painavien työkalujen ja testilaitteiden kuljettaminen on lentokoneessa hankalaa. On tarkkaa, mitä saa laittaa laukkuihin. Rahtina testilaitteita ei useinkaan ehdi lähettää, kun on kiire edellisestä asennuspaikasta seuraavaan. Kalliit laitteet eivät jouda seisomaan rahtivarastoissa.

TYÖSKENTELIN AIEMMIN aiemmin kymmenen vuotta Wärtsilässä ennen kuin palasin takaisin ABB:lle vuonna 2010. Silloin tein keikkaa monissa eksoottisissa paikoissa. Välimatkat saattoivat olla melkoisia, ja korkealle vuoristoalueille mentäessä saattoi joutua totuttelemaan ilmanalaan päivän tai pari.

Yhdelle Argentiinan työmaalle ajomatka kesti kokonaisen vuorokauden. Hopeakaivos sijaitsi 4 400 metrin korkeudessa, maisema oli pelkkää soraylänköä. Equadorissa voimalaitokselle ei ollut tietä, vaan paikalle pääsi vain joko helikopterilla tai jokilaivalla.

Lähi-Idässä sijaitsevassa Jemenissä sattui vakavin kohdalleni osunut työtapaturma. Olin yksin työpaikalla, toiset olivat viettämässä paastonajan rukoushetkeä. Putosin tikkailta ja katkaisin käsivarteni.

Jemeniläisessä sairaalassa kipsattu käsi kipuili, ja kahden päivän kuluttua tilasin lentoliput kotiin. Kuopiossa päivystävä lääkäri avasi kipsin ja totesi, että käsi oli mustunut ja liki kuoliossa. Kipsintäytenaru oli solmittu liian tiukalle. Käsi saatiin onneksi kuntoon.

VOIMALAITOSTÖITÄ TEEN nykyisin Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Keikat kestävät yleensä viikkoja. Viime talven työskentelin Tanskassa, viikonloppuisin lensin kotiin.

Vaasaan ajon lisäksi työajoa tulee vuosittain 50 000–60 000 kilometriä. Nuorena jaksoi ajaa vaikka vuorokauden putkeen, nyt ajaminen väsyttää. Vaasassa pyöräilen toimiston ja hotellin välin, kun autoilu ei huvita. Olisi kiva saada vielä joskus sellainen työ, jossa voisi pyöräillä töihin.

 

Teksti: Kirsi Väisänen
Kuva: Anita Huotari

Juttu on ilmestynyt TTT-lehdessä 5/2019 Työmatkalla-sarjassa, joka esittelee erilaisia tapoja tehdä työmatkaa.

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje