Työttömiä kohtaan asenteita riittää, kirjoittaa Anne Salmi blogissaan. Mitä ne meistä itse kustakin paljastavat?
Soskun elätti, downshiftaaja, kohtalon koettelema, luuseri, y-sukupolven edustaja, juoppo… Asenteet työelämän ulkopuolella olevia työikäisiä kohtaan ovat Suomessa ankaria ja miedoimmillaankin leimaavia.
Ankara asenne on erityisen mielenkiintoinen, kun ottaa huomioon, että hyvä työllisyystilanne on Suomessa historiallisestikin harvinainen asiaintila. Pikaisilla johtopäätöksillä vaikuttaakin siltä, että protestanttinen työn etiikka jyllää edelleen: ainoa arvokas tapa elää on työtä tehden.
Vaan entäpä kun työtä ei ole: onko se oma vika, vai aiheuttaako valtakunnan taloudellinen tilanne työttömyyden? Mitä mieltä sinä olet? Vastaus kertoo arvomaailmastasi ja siitä, asetatko vastuun yksilön harteille vai velvoitatko yhteiskunnan pitämään työllisyydestämme huolta.
Tutkimuksista tiedetään, että työttömät ovat sairaampia kuin työssäkäyvät ikäisensä. Kukaan ei kuitenkaan ole tosissaan selvittänyt sitä, kuinka paljon työttömyyden stigma ja vaikea arvoilmapiiri sairastuttavat.
Jos säilyy terveenä työttömyyden aikana, todennäköisesti työllistyy helpommin. Tämä tieto ei tietenkään lohduta niitä, joilla jokin sairaus jo on. Eräässä seminaarissa kuuluisa filosofi totesikin, että vastuu on sillä, joka kantaa seuraamukset. Ajatus on mielenkiintoinen. Työttömyyden seuraamukset lankeavat monen eri tahon kannettaviksi – työttömän itsensä, mutta laajemmin myös koko yhteiskunnan esimerkiksi suuremman sairastavuuden ja verotulojen menetyksen kautta. Vastuuta ei olekaan aivan helppo määritellä.
Olemmeko kielteisyyden kehässä? Jokaisen lähipiirissä on todennäköisesti joku työtä vailla. Sairastutammeko työttömiä läheisiämme ankarilla asenteillamme? Päättelyketju menisi jotenkin näin: On omaa syytä, jos on ilman työtä. Kun on ilman työtä, niin hävettää, koska se on muiden – ja ehkä myös minun itseni – mielestä omaa syytäni. Häpeä saa minut huonovointiseksi. En pääse enkä mene lääkäriin. Sairaana työllistyminen on entistä vaikeampaa. Kuulen satuttavia haukkuja työttömistä lehdissä ja telkkarissa. Masennun.
Entäpä jos sama stoori menisikin näin: On taloudellisen tilanteen syytä, että juuri nyt minulla ei ole työtä. Muilta työttömiltä kuulin, että työttömyysajan voi käyttää vaikka vanhojen harrastusten elvyttämiseen tai viettää enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa. Elää täyttä elämää. On aivan ok kertoa muille, että olen nyt työttömänä. Niukasta toimeentulosta huolimatta minulla on nyt aikaa moneen ja koen olevani erilaisilla tavoilla merkityksellinen. Tunnen itseni terveeksi. Kaikki tsemppaavat, että työtäkin varmasti kohta jo löytyy.
Oma ja ulkopuolisten asenne sekä käyttäytyminen ratkaisevat ainakin sen, kuinka avoimesti uskallamme kertoa työelämän ulkopuolella olemisesta. Asenne siis ratkaisee, mutta ei jonkun toisen asenne, vaan meidän kaikkien.
Jatkossa työelämän ulkopuolella oleva voi tsekata oman työ- ja toimintakykynsä Kykyviisarilla. Aiomme tehdä siitä sellaisen mittarin, joka ei halvaannuta asenteellaan ja antaa palautettakin. Stay tuned eli pysy kärryn rattailla kehitystyössä. Tsekkaa: www.ttl.fi/kykyviisari
Teksti: Anne Salmi
Kuva: Mauri Helenius
Anne Salmi toimii erityisasiantuntijana Työterveyslaitoksessa ja työskentelee Sosiaalinen osallisuus ja työ- ja toimintakyvyn muutos (SOLMU) -koordinaatiohankkeessa.
Mitä mieltä? Kommentoi!