Haasteiden edessä uudet ideat ja hyvät päätökset nousevat entistä suurempaan arvoon. Siksi viisautta kannattaa vaalia myös työpaikalla.
Voitko olla työpaikallasi omana itsenäsi, kaikkine tunteine ja kokemuksinesi, kokonaisena ihmisenä? Vai onko työpaikkasi ovi kuin piparkakkumuotti, jonka mittoihin jokaisen sisään pyrkivän pitäisi sovittautua?
Jos vastasit ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi, voit onnitella itseäsi, sillä työpaikallasi ollaan viisauden jäljillä. Kun ihmisen ei tarvitse kutistaa, suurentaa tai muokata itseään muuksi kuin on, hän myös pystyy antamaan täyden työpanoksensa ja tuomaan kaikki ideansa yhteiseen käyttöön.
Näin uskoo Helsingin ja Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä tutkijatohtori Jenni Spännäri, joka on kirjoittanut tuoreen kirjan viisaudesta yhdessä erikoistutkija, dosentti Eeva K. Kallion kanssa.
– Se, että työpaikalle saa viedä oman itsensä, ei tarkoita, että siellä voisi käyttäytyä huonosti tai epäkunnioittavasti. Kyse on siitä, että kokemuksemme ja tunteemme saavat olla olemassa myös töissä. Se, miten niitä ilmaistaan, käsitellään ja hyödynnetään, on työpaikalla sovittava asia, Spännäri tarkentaa.
Viisaus syntyy yhdessä
Viisaus on Spännärin mukaan tekoja ja ajattelua, joka tuottaa mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monille ja mahdollisimman pitkällä aikavälillä.
– Erityisesti juuri nyt, muun muassa teknologian kehityksen tuomien murrosten keskellä, kaipaamme laajoja perspektiivejä ja pitkän aikavälin ajattelua, viisautta pikemminkin kuin näppäryyttä ja älyllistä nokkeluutta, kirjassa todetaan.
Viisautta kaivataan myös vaikeina aikoina, kuten koronakriisin merkeissä kulunut kevätkin osoittaa. Työpaikoilla, kuten koko yhteiskunnassakin, on jouduttu tasapainoilemaan huonojen ja vähemmän huonojen vaihtoehtojen välillä sekä tekemään päätöksiä nopeasti ja suuressa epävarmuudessa.
– Viisaat ja parhaimpaan mahdolliseen tietoon perustuvat päätökset syntyvät niin, että tilanteeseen otetaan mahdollisimman laaja näkökulma. Ja näkökulma laajenee erilaisten ihmisten kautta. Kukaan ei pysty viisastumaan yksin, omassa kuplassaan, Spännäri sanoo.
Kolme ulottuvuutta
Näkökulman laajentamisessa auttaa myötätunto, joka on yksi viisauden ulottuvuuksista. Spännärin mukaan viisaus tulee usein näkyväksi myötätunnon kautta, koska silloin ihmiset ymmärtävät toistensa tunteita ja haluavat ympäristölleen hyvää. He myös pystyvät asettumaan toisten asemaan ja pohtimaan sitä kautta eri toimintatapojen seurauksia.
– Myös itsemyötätunto on tärkeää. Silloin antaa itselleen luvan olla vain ihminen, joka toimii parhaan tietonsa ja tahtonsa perusteella eikä voi tietää täydellisesti kaikkea, Spännäri huomauttaa.
Kirjassa esitellään sosiologi Monika Ardeltin kehittämä kolmiulotteinen viisausmalli. Sen mukaan viisauteen kuuluvat myötätunnon osa-alueen lisäksi kognitiivinen eli tiedollinen ja reflektiivinen
eli pohtiva ulottuvuus.
Jos myötätuntoinen viisaus on lähellä niin sanottua “sydämen viisautta”, tiedollisen viisauteen liittyy ymmärrys elämästä ja halu tavoitella totuutta. Pohtiva viisaus taas tarkoittaa elämän tapahtumien ja ilmiöiden tarkastelua useista näkökulmista.
– Kyse ei ole siitä, että olisi kolmea erilaista viisautta, vaan viisaus edellyttää kaikkien kolmen ulottuvuuden tasapainoista mukanaoloa, Spännäri toteaa.
Mahdollisuus kasvuun
Työelämässä viisaus voi auttaa paitsi ratkaisemaan ongelmia myös kirkastamaan tavoitteita sirpaleisen projektityön keskellä sekä tasapainottamaan voimavaroja ja välttämään stressiä.
Viisaus ei kasva itsestään, eikä ihminenkään vanhetessaan automaattisesti viisastu. Olennaista on, miten hyödynnämme viisastumisen mahdollisuudet, joita etenkin vastoinkäymiset tuovat eteemme. Kriisit kysyvät myös resilienssiä eli kykyä joustaa ja sietää takaiskuja.
– Resilienssi on enemmän sitä, että ihminen taipuu mutta ei taitu, kun taas viisauteen kuuluu myös kasvun mahdollisuus. Viisastuminen saa alkunsa niistä säröistä, joita syntyy, kun elämä taivuttelee meitä, Spännäri sanoo.
Jotta vaikeudet eivät johtaisi kyynistymiseen ja katkeroitumiseen vaan viisauden polulle, apuna ovat elämänhallinnan tunne, avoimuus, pohdinta ja tunnetaidot. Näitä voimavaroja itse kukin meistä voi vahvistaa läpi elämän. Esimerkiksi tunnetaitojaan, kuten tunteiden tunnistamista ja niiden hyväksymistä, voi kehittää tietoisuustaitoharjoituksilla. Avoimuutta taas voi lisätä hankkiutumalla tietoisesti uudenlaisiin ympäristöihin ja sosiaalisiin tilanteisiin.
Miten toimimme toisin?
Viisaus rakentuu ja ilmenee yhteydessä muihin ihmisiin, Jenni Spännäri toteaa. Työyhteisöissä sitä voi edistää luomalla mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja epämuodollisiinkin kohtaamisiin. Koronakriisin aikana kokoontumiset ovat monilla työpaikoilla siirtyneet verkkoon, mutta niille on yhä suuri – ellei jopa tavallistakin suurempi – tarve.
– Myös se on tärkeää, että työpaikalla saisi puhua virheistä, ilman että viestintuoja ammutaan tai aletaan etsiä syyllisiä. Sen sijaan virheet käytäisiin läpi: mitä tapahtui, mitä olisi voinut tapahtua, miten toimimme tulevaisuudessa toisin.
Teksti: Helinä Kujala
Kuva: Shutterstock
Lue myös Lääkettä epävarmuuteen
Mitä mieltä? Kommentoi!