Vihreä siirtymä saattaa tuoda mukanaan uusia riskejä kemikaaleja käsitteleville työntekijöille.
Vihreä kehitys tarkoittaa muutosta kohti ekologisesti kestävämpää taloutta, joka nojaa ei-fossiilisiin energiaratkaisuihin, kiertotalouteen ja luonnon monimuotoisuuden tukemiseen. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan liittyy myös EU:n uusi kemikaalistrategia, jonka isona tavoitteena on myrkytön ympäristö.
Kemikaalittomuutta vihreä kehitys ei kuitenkaan tarkoita. Kemikaalit ovat nykyaikaisen elintasomme kannalta välttämättömiä, ja siirtyminen uusiin vähähiilisempiin teknologioihin, biopohjaisiin materiaaleihin ja kiertotalouteen vaatii omat kemikaalinsa. Esimerkiksi sähköautojen litiumakut sisältävät paitsi litiumia myös koboltti- ja nikkelisuoloja ja fluorattuja hiilivetyjä.
Toisaalta vihreän kehityksen ohjelman yleiset ilmaston, ympäristön ja väestön suojaamiseen liittyvät toimenpiteet eivät automaattisesti torju työhön liittyviä kemikaaliriskejä. Vaikka prosessit täyttäisivät ilmastotavoitteet ja lopputuotteet voisi katsoa myrkyttömiksi, se ei tarkoita, etteikö prosessiin sisälly haitallisia pölyjä tai huuruja.
Siksi tarvitaan edelleenkin panostusta työtoksikologiaan, työhygieniaan ja perinteiseen kemikaaliriskien arviointiin.
Uusissa prosesseissa saatetaan lisäksi tarvita kokonaan uusia materiaaleja, mukaan lukien nanomateriaaleja. On tärkeää varmistaa näiden uusien materiaalien turvallisuus mahdollisimman varhaisessa kehitysvaiheessa.
Tämä vaatii muutosta kohti niin sanottua safe and sustainable by design -ajattelutapaa. Se tarkoittaa, että uusien kemikaalien ja materiaalien käyttö on jo lähtökohtaisesti turvallista valmistuksesta käyttöön, kierrätykseen ja hävittämiseen.
Materiaalien kierrätys on oleellinen osa vihreää siirtymää. Se on välttämätöntä raaka-aineiden riittävyyden turvaamiseksi ja luonnon saastumisen vähentämiseksi. Kierrätykseen ja eri materiaalien uudelleenkäyttöön liittyy useita työntekijöille mahdollisesti aiheutuvia kemikaaliriskejä.
Näistä monet johtuvat vanhoista, tutuista terveydelle vaarallisista altisteista, kuten biojätteiden kaasuista tai elektroniikkaromun sisältämistä metalleista. Osa on vielä melko huonosti tunnettuja, kuten muovien käsittelyssä mahdollisesti muodostuvien mikromuovien riskit.
Meidän kaikkien työturvallisuuden kanssa työskentelevien tehtävänä on varmistaa, että työturvallisuusnäkökohdat eivät jää jalkoihin nyt, kun uusia teknologioita ja prosesseja kehitetään nopeaan tahtiin vastaamaan ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. Nopea muutos saattaa kuitenkin vaatia nopeaakin päätöksentekoa, joka joudutaan perustamaan aiempaa rajallisempaan tietoon.
Lisää aiheesta
Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. European Partnership for the Assessment of Risks from Chemicals (PARC).
European Partnership for the Assessment of Risks from Chemicals (PARC).
Neljä tutkimusprofessoria aloitti työrupeamansa Työterveyslaitoksessa kesäkuussa 2021. Kukin heistä on nyt esitellyt oman tutkimusalueensa TTT-lehdessä. Edellisissä numeroissa Anna-Maria Teperi kirjoitti työturvallisuudesta, Annina Ropponen työkuormituksen hallinnasta ja Jaana Laitinen työterveydestä. Tiina Santonen päätti sarjan tällä työtoksikologiaa käsittelevällä kirjoituksellaan.
Mitä mieltä? Kommentoi!