Heli Salo, 50, aloitti tupakanpolton jo 14-vuotiaana. Kun hän lopullisesti sammutti savukkeensa kesäkuussa 2014, aloittamisesta oli kulunut 29 vuotta. Lyhyitä, satunnaisia ajanjaksoja lukuun ottamatta hän oli ollut ilman tupakkaa vain kolme vuotta lasten saamisen aikoihin.

Päivän ensimmäinen savuke syttyi heti aamukahvin jälkeen. Työpäivää tupakalla käynti tauotti Salon mielestä sopivasti.

Oireilu alkoi homealtistumisen aikoihin

Salo aloitti työt pienen yrityksen toimistosihteerinä vuonna 2007.

– Olin seitsemän vuotta tuossa yrityksessä. Töissä ollessani kouluttauduin taloushallinnon sihteeriksi. Työnantajani kannusti ja maksoi koulutuksen. Työ oli itsenäistä ja palkitsevaa, ja viihdyin hyvin.

Vuonna 2010 Salo työskenteli vuoden verran tiloissa, joissa todettiin homeongelma. Samoihin aikoihin hän alkoi kärsiä hengitystieoireista. Flunssat pitkittyivät ja kestivät aina vähintään kaksi viikkoa. Salo nukkui vähintään kymmenen tuntia yössä ja koki silti olevansa aina hyvin väsynyt.

Salo huomasi myös, ettei jaksanut enää kuntoilla kuten ennen. Hän oli ollut aktiivinen terveysliikkuja, harrastanut pesäpalloa, itsepuolustuslajeja sekä käynyt ryhmäliikuntatunneilla ja lihaskuntojumpissa. Nyt hän hengästyi portaissa ja ylämäissä, ja syke kohosi ja rintaa puristi erityisesti, jos mukana oli vähänkään kantamusta.

Kun työnantajayrityksen omistaja vaihtui vuonna 2014, toimistotyöt ulkoistettiin ja Salo irtisanottiin taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Hengitystie- ja rasitusoireet lisääntyivät.

– Jouduin haukkomaan happea, ja astmaa sairastava ystävä oli hyvin huolissaan yskimisestäni. Oireet olivat jo vakavia. Stressikin saattoi siihen vaikuttaa, se on aina pahentanut oireita.

Ystävän kanssa käydyn vakavan keskustelun seurauksena Salo päätyi lopettamaan tupakoinnin.

Oireita ei otettu tosissaan

Oireet olivat vaivanneet Saloa jo pitkään, mutta lääkärissä niitä ei kuitenkaan otettu vakavasti. Salon mukaan tämä johtui hänen iästään ja sukupuolestaan: ei työikäisellä ja naisella voi olla keuhkoahtaumatautia.

Sairauden selvittämistä hankaloitti myös se, ettei Salolla ollut enää työterveyshuoltoa eikä sen tuomaa säännöllistä hoitosuhdetta. Tehdyt tutkimukset olivat pintapuolisia.

– Röntgenkuvissa ja verikokeissa ei näkynyt mitään sairauteen viittaavaa. PEF-puhalluskokeen tulos oli kyllä alakanttiin, mutta spirometriaa ei edes tehty.

Spirometrialla tutkitaan, onko oireilevalla hengitystoiminnan vajausta ja johtuuko se keuhkoputkien ahtautumisesta keuhkoputkissa. Keuhkoahtaumataudista on kyse silloin, kun keuhkoputket eivät enää laajene, vaikka käytetään laajentavaa lääkitystä, ja hengenahdistus on jatkuvaa eikä kohtauksittaista, kuten astmassa.

Uusi ura ei auennutkaan

Heli Salo työskenteli irtisanomisen jälkeen vuoden määräaikaisessa tehtävässä toimistoassistenttina, minkä jälkeen toimistotöitä ei enää Kotkan seudulta hänelle löytynyt. Työttömyyttä kesti viisi vuotta.

Edistääkseen työllistymistään hän suoritti turvallisuusalan tutkinnon.

– Koska olen pienikokoinen ihminen, etenkin miehet ihmettelivät ja naureskelivat päätöstäni hakeutua turvallisuusalalle. Alalla on kuitenkin muutakin työtä kuin piirivartiointia, ja tähtäsin aulapalvelutyöhön.

Valmistuttuaan vuonna 2019 Salo teki ensin lyhyen aikaa vartijan töitä ja sitten määräaikaisen, puolitoista vuotta kestäneen sijaisuuden turvallisuusalan opettajana.

Työterveyshuollossa hänet viimein tutkittiin perusteellisesti. Keuhkoahtaumataudin diagnoosin hän sai syksyllä 2020.

Tämän jälkeen Salo osallistui Kelan sopeutumisvalmennuskurssille.

– Sain sieltä tietoa, vertaistukea ja hyviä neuvoja sairauden hoitoon. Diagnoosi helpotti, kun pääsin perehtymään tautiin. Tajusin myös, ettei vartijan työ ole vaihtoehto, koska työ on fyysistä. Jopa vartijan työssä käytetyt vaatteet tuntuivat haittaavan hengitystä. Korkeavyötäröiset housut puristivat pallean kohdalta.

Salolla on nyt lääkärin kirjoittama lausunto siitä, ettei hän pysty vartijan työhön. Siksi hän on oikeutettu työvoimakoulutukseen korvauksen turvin. Parhaillaan hän opiskelee kirjanpitoa ja palkanlaskentaa.

Läsnäopiskelu luokassa on kuitenkin aiheuttanut ongelmia. Hajusteherkkyys on vaivannut Saloa lapsesta asti, ja sairaus on voimistanut sisäilmaoireita. Siksi tulevaisuus toimistotyössä arveluttaa. Löytyykö työpaikka, jossa on puhdas sisäilma tai mahdollisuus etätyöskentelyyn?

Apua liikunnasta ja ruokavaliosta

Keuhkoahtaumasta ei parane, mutta oireita voidaan helpottaa ja taudin etenemistä hidastaa liikunnalla, lääkehoidolla ja ruokavaliolla. Heli Salo hoitaakin itseään liikkumalla säännöllisesti. Ennen liikuntasuoritusta hän ottaa avaavaa suihketta. Lisäksi hän käyttää keuhkoputkia avaavaa ja hoitavaa pitkävaikutteista suihkelääkettä aamuin illoin.

Myös ruokavalioon on kiinnittävä huomiota. Keuhkoahtaumapotilas käyttää hengittämiseen tavallista enemmän energiaa. Erityisesti alipainoinen tarvitsee ravintoonsa proteiinia lihaskadon ehkäisemiseksi. Liikakilot tulee laihduttaa, koska ylimääräinen vatsarasva ei anna keuhkoille tilaa hengittää.

Salo välttää gluteenia, hiivaa ja ylimääräistä sokeria, koska hänellä ne turvottavat suolistoa. Hän on myös huomannut, että maitotuotteet ja sitrushedelmät kerryttävät limaa kurkkuun. Sekä turvotus että lima haittaavat hengitystä. Joskus apu löytyy entsyymivalmisteista, jotka pilkkovat ruokaa helpommin sulavaan muotoon.

Sairautta hävetään

Korona-aika on aiheuttanut Salolle ylimääräistä huolta. Hän on ottanut keuhkoahtaumaa sairastavalle suositellut influenssa-, korona- ja pneumokokkirokotteet. Hengitystieinfektiot voisivat olla kohtalokkaita.

Sairastaessa ystävien ja vertaisten tuki on ollut tärkeää. Yksi vertainen vinkkasi pneumonia- eli keuhkokuumerokotteen tärkeydestä. Toinen suositteli Salolle hengitysfysioterapiaa, josta olikin suuri apu taudin oireiden hallinnassa. Salo on halunnut ottaa selvää sairaudesta ja ollut hyvin motivoitunut hoitoon – toisin kuin monet, jotka häpeilevät itse aiheutettua sairauttaan.

Hannele Siltanen väitteli keuhkoahtaumataudin omahoidon ohjauksesta keväällä 2021. Hän on todennut, että syyllisyyden ja häpeän seurauksena sairauden oireita voidaan piilotella, mikä viivästyttää hoitoon hakeutumista ja hoidon aloittamista. Siltanen painottaa jokaisen yhdenvertaista oikeutta saada hyvää hoitoa riippumatta siitä, mikä sairauden on aiheuttanut.

”Tänään en polta”

Heli Salo on Hengitysliiton kouluttama kokemustoimija ja toimii vertaistukena sairastuneille. Hän uskoo, että hänellä on paljon annettavaa, koska hän on itse kokenut hankaluuksia avun ja hoidon löytymisessä.

Kun Salo lopetti tupakoinnin, hänen oli hyvin vaikea ajatella loppuelämää ilman tupakkaa. Joka päivä hän totesi itselleen: tänään en polta. Tavoitteen rajallisuus auttoi selviämään savuttomasta päivästä.

– Ja jos ei pysty ajattelemaan kokonaista päivää, voi olla tupakoimatta tunnin kerrallaan, hän neuvoo.

Tärkeää on myös valistaa nuorisoa siitä, etteivät he edes aloittaisi tupakointia.

– Voisin mennä puhumaan nuorisolle happitankki selässä. Kertoisin heille, että kun nyt imette tupakkaa, seuraavaksi vedätte ilmaa happiviiksien kautta.

 

Keuhkoahtauma-taudin osuuden artikkelista tarkisti professori, keuhkosairauksien erikoislääkäri Tuula Vasankari.

Artikkeli on ilmestynyt alun perin TTT-lehdessä 1/2022.