Kylmä haastaa ihmisen. Ulkotyössä haitat alkavat lisääntyä -10 asteessa. Tapaturma-alttius kasvaa, koska kylmä heikentää lihasten hallintaa, tuntoaistia ja älyllistä toimintakykyä.
Kädet ja jalat palelevat kylmässä yleensä ensimmäiseksi. Niiden pintaverisuonet supistuvat jäähtyessä, jotta lämmönhukka vähenisi ja verenkierto keskittyisi tärkeisiin sisäosiin. Verenkierron vastus ääreisosissa kasvaa ja lisää sydämen työmäärää. Verenpaineen noustessa veri paksunee ja sen virtaavuus hidastuu, koska osa veriplasmasta poistuu verenkierrosta. Kylmä voi lisätä rytmihäiriöitä.
Tutkimusprofessori Hannu Rintamäki Työterveyslaitoksesta sanoo, että verenkiertoelimistö reagoi heti, kun kylmä pakkasilma osuu kasvoihin. – Pään alue luovut taa tehokkaasti lämpöä. Kun se on suojattu, vaikutukset verenkiertoonkaan eivät ole niin jyrkkiä.
KYLMÄSSÄ KAIKKI on raskaampaa – myös paksun vaatetuksen vuoksi – ja ulkoilmaan pitäisi totutella vähän aikaa, ennen kuin alkaa reippaasti liikkua tai työskennellä. Hengittäminenkin käy raskaammaksi, koska kylmä ilma jäähdyttää, kuivattaa ja supistaa hengitysteiden putkistoa.
Terveilläkin työikäisillä on isoja eroja kehon lämmöntuotannossa. Parhaiten lämpöä tuottaa ja kylmää sietää isokokoinen, runsasrasvainen mutta hyväkuntoinen, kylmään sopeutunut nuori mies. Herkimpiä ovat lapset ja vanhukset sekä henkilöt,
joilla on kylmään reagoiva sairaus, esimerkiksi sepelvaltimo- tai keuhkoahtaumatauti, aivoverenkierron sairaus, diabetes, astma tai tuki- ja liikuntaelimistön sairaus.
Terveydelle ihanteellinen lämpötila on erilainen eri maissa. Suomessa kuolleisuus on matalimmillaan 14 asteessa, Välimeren maissa 22–25 asteessa.
Kerrospukeutuminen auttaa
Kun työmaa on yli 80 metriä korkeassa tietoliikennemastossa, vaatetuksen pitää suojata pakkaselta, tuulelta ja kosteudelta. Silti hiki ei saa tulla.
Viileys tuntuu ensimmäiseksi sormissa, varpaissa ja kasvoissa. Työ mastossa on aika staattista, joten oma lämmöntuotanto on vähäistä. Jo kohta lainen tuuli nostaa pikkupakkasenkin purevuutta monta astetta.
–Tavallinen kunnossapitotyö mastossa kestää kerrallaan kolmisen tuntia. Uuden rakentamisessa keskivertoaika on pitempi, 5–6 tuntia, kertoo Relacom Finland Oy:n tietoliikenneasentaja Tommi Peltokangas.
Hänen kokemuksensa mukaan huonoin sää pitkäaikaiseen työhön on tuulen ja räntäsateen yhdistelmä nollakelin molemmin puolin, paras puolestaan viiden asteen pakkanen aurinkoisena ja tyynenä kevätpäivänä.
Huono sää voi estää työn
Peltokangas vastaa nykyisin pääasiassa laitteiden käyttöönotosta mutta tekee yhä välillä mastotöitä. Hän kuuluu kolmen hengen tiimiin, jonka työstä kolmannes kuluu tietoliikennemastoissa. Tehtävät ovat laitteiden rakentamista, purkua ja kunnossapitoa. Muuta tekemistä riittää sähkö- ja käyttöönottotöissä ja esimerkiksi sisäverkkojen rakentamisessa.
– On viikkoja, joina mastotöitä ei ole, mutta joskus niitä voi olla neljänä päivänä peräkkäin. Toimipisteemme on Jyväskylässä, ja alueeseen kuuluvat Seinäjoki, Kuopio, Joensuu ja Oulu.
Relacomin työnjohtaja Markku Kärkkäinen toteaa, että sää- ja tuulitiedotuksia seurataan tarkasti eikä mastoon mennä mahdottomalla ilmalla. Voimakas tuuli, kova pakkanen, jäiden putoamisvaara, rankkasade ja ukonilma voivat estää mastotyöt.
– Pohjoisessa masto voi olla sisältä niin jäässä, ettei sinne pysty kiipeämään ollenkaan. Ja kun kostean kelin jälkeen pakastuu ja masto jäätyy liukkaaksi, työ siirretään tehtäväksi silloin, kun masto kuivuu, hän kertoo.
Jos luvassa on 20 asteen pakkasia, mietitään työn siirtoa jo etukäteen. Myös kaapeleilla on pakkasrajat, sillä jotkin kaapelityypit voivat murtua –15 asteessa. Tommi Peltokangas painottaa, että kylmän kanssa ei pidä olla tyhmänrohkea, vaan pitää sanoa, jos paleltaa.
Ilmakerros vaatteiden väliin
Kärkkäinen kertoo, että pitkien alusasujen ja kerrospukeutumisen tärkeyttä joutuu joskus perustelemaan työssä aloittaville nuorille, jotka vapaa-aikanaan suosivat usein pelkkiä farkkuja.
Paras lämmöneriste on vaatekerrosten väliin jäävä liikkumaton ilma. Työterveyslaitoksen erikoistutkijan Kirsi Jussilan mukaan staattisessa työssä ilmakerrosten vaikutus vaatetuksen eristävyydessä voi olla jopa 80 prosenttia. Kylmän aiheuttamat haitat alkavat tuntua jo kymmenessä plusasteessa, ja silloin on syytä noudattaa kerrospukeutumisen periaatetta. Jussilan mukaan päällysvaatteen olisi hyvä olla yhtä kokoa isompi kuin normaali vaatekoko. Silloin sisäkerroksille ja ilmalle jää riittävästi tilaa.
Liian iso vaate taas jäähdyttää tuulisessa ympäristössä ja liikkuvassa työssä. Voimakas tuuli heikentää lämmöneristävyyttä 30–70 prosenttia vaatteen tuulenpitävyyden mukaan.
– Tuuli poistaa ihmistä ympäröivän eristävän ilmakerroksen, ja liike pumppaa helman alta tai hihansuista kylmää. Toisaalta hiestä tuleva kosteus tiivistää kerroksia ja haihduttaa lämpöä.
Jussila kertoo, että talvityöskentelyssä toimiva alusasu voi olla villaa, joka tuntuu lämpimältä ja imee kosteutta hyvin. Vaihtoehtoisesti alusasuihin sopivat tekokuidut ja tekniset materiaalit, kuten polyesteri tai polypropeeni, jotka siirtävät kosteuden iholta seuraavaan vaatekerrokseen.
– Välikerroksena toimivat esimerkiksi fleece tai tekoturkis, jotka ovat ilmavia materiaaleja. Vetoketjut ja muu säädeltävyys auttavat kosteuden hallinnassa. Päällysvaate suojaa ulkoisilta olosuhteilta, kuten pakkaselta, tuulelta ja kosteudelta. Tässäkin vaatteessa tulisi olla säädeltävät tuuletusaukot, helma ja hihansuut.
Vaihtohanskat mukaan mastoon
Sertifioidun kylmänsuojavaatetuksen tunnistaa vaatteen merkinnöistä, joissa pitää olla hiutalemerkki ja kylmänsuojavaatestandardin merkintä EN 342. Kylmänsuojavaatetuksen alimpaan lämmöneristävyysarvoon, 2 clo:hon, päästään kolmella vaatekerroksella sekä sillä, että pää, kädet ja jalatkin on suojattu hyvin.
Tommi Peltokangas sanoo, että mastossa kypärämyssy on kova sana.
– Myös haalarin huppu on hyvä, ja tuulella sitä vedetään syvemmälle. Kypärän visiiri ja suojalasit suojaavat silmiä kuivattavalta viimalta.
Hän kertoo, että märät hanskat ovat pahimmat käsien jäähdyttäjät, ja siksi taskussa on oltava aina kuivia vaihtokäsineitä.
– Kädet kyllä välillä väkisin hyytyvät. Yritän niitä ja käsivarsia liikuttelemalla saada sormet jälleen vetreiksi.
Työterveyslaitoksen mastotyötutkimuksen mukaan yläraajan ihonlämmön aleneminen viidellä asteella nostaa paikallista kuormitusta viisi prosenttia. Myös sorminäppäryys voi heikentyä jo kymmenen asteen ulkolämpötilassa. Siksi lisähihan käyttö voisi auttaa kylmänä vuodenaikana.
Lisää aiheesta:
www.ttl.fi > Turvallinen työympäristö > Henkilönsuojaimet > Suojainten käyttö ja valinta > Suojavaatetus: kylmä
www.ttl.fi > Tietokortit > Kylmässä työskentely.
Uusi sivusto avautuu marraskuun 2017 loppuun mennessä: www.ttl.fi/kylmatyo
www.kylmainfo.fi -sivustolla linkki verkkojulkaisuun: Terveydenhuollon kylmä- ja kuumaopas. Toim. Juhani Hassi ja muut. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Oulun yliopisto (2011).
Teksti: Päivi Haavisto
Kuva: Jemina Liukkonen
Tekstit on julkaistu Työ Terveys Turvallisuus -lehden Suomi 100 -juhlanumerossa 6/2017.
Mitä mieltä? Kommentoi!