Kelan kuntoutuspsykoterapiaan päässeiden asema työmarkkinoilla on jonkin verran parempi kuin hylkäävän tukipäätöksen saaneiden, osoittaa tuore suomalaistutkimus.
Psykoterapiaan päässeiden henkilöiden työllisyysaste on kuusi prosenttiyksikköä verrokkeja korkeampi viiden vuoden päästä kuntoutukseen hakemisesta. Heidän vuosiansionsa on keskimäärin 2 100 euroa suurempi ja todennäköisyys joutua työkyvyttömyyseläkkeelle kuusi prosenttiyksikköä matalampi kuin verrokeilla.
Kelan tukemaa terapiaa saa, jos mielenterveyden häiriö uhkaa työkykyä
Mielenterveyden ongelmat ovat viime vuosikymmeninä lisääntyneet Suomessa, kuten useissa muissakin kehittyneissä maissa. Erityisen paljon kuntoutuspsykoterapioihin haetaan masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden vuoksi.
Suomessa voi saada Kelan tukemaa psykoterapiaa, jos mielenterveyden häiriö uhkaa työ- tai opiskelukykyä. Vuonna 2011 Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia muuttui lakisääteiseksi. Sitä ennen määrärahat rajoittivat tuen saaneiden määrää.
– Kelan kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on tukea työelämässä pysymistä, sinne siirtymistä tai palaamista. Tulostemme mukaan psykoterapia auttaa saavuttamaan näitä tavoitteita, tutkijatohtori Laura Peutere Itä-Suomen yliopistosta toteaa.
Jo aiempi kotimainen tutkimus on osoittanut kuntoutuspsykoterapian tukevan työssä pysymistä ja työllistymistä. Nyt julkaistussa tutkimuksessa voitiin osoittaa lisäksi kuntoutuspsykoterapian vaikuttavuutta, kun mukaan saatiin lähtöasemaltaan samankaltainen vertailuryhmä.
Kuntoutuspsykoterapia on yleisin Kelan korvaaman kuntoutuksen muoto työikäisillä.
Toinen tutkimus kertoo eriarvoisuudesta kuntoutukseen pääsyssä
Mielenterveyden häiriöiden lisäksi myös fyysiset vaivat aiheuttavat työkyvyttömyyttä. Kelan tutkijat Hanna Rinne ja Jenni Blomgren selvittivät vastikään sekä fyysisten että psyykkisten ongelmien takia kuntoutukseen osallistuneiden eroja koulutuksen, ammattiaseman ja tulotason mukaan.
Huomattiin, että matalassa sosioekonomisessa asemassa olevat osallistuvat muita harvemmin kuntoutukseen. Väestöryhmien väliset erot eivät selittyneet yksilön taustatekijöillä ja sairastavuudella.
Rinteen ja Blomgrenin mukaan kuntoutukseen pääsy ei vaikuta yhdenvertaiselta. Tiedetään, että heikoimmassa asemassa olevilla on myös muita keskimäärin heikompi terveys ja toimintakyky.
Palveluilla on muitakin järjestäjiä kuin Kela
Tarkastelussa olivat mukana kuntoutuksen järjestäjistä Kelan lisäksi julkinen terveyspalvelu, työeläkelaitokset, työterveyshuolto ja yksityiset terveyspalvelujen tarjoajat.
Julkisen terveyspalvelujärjestelmän järjestämään kuntoutukseen osallistuivat todennäköisimmin työelämän ulkopuolella olevat ja pienituloiset. Kelan kuntoutukseenkin osallistui pienituloisia ja työvoiman ulkopuolella olevia mutta myös korkeasti koulutettuja ja ylempiä toimihenkilöitä.
Työeläkekuntoutukseen osallistuivat todennäköisimmin keskiasteen suorittaneet, opiskelijat ja muut työelämän ulkopuolella olevat sekä keskituloiset. Työterveyshuollon fysioterapiaa ja yksityistä fysioterapiaa taas saivat todennäköisimmin korkeasti koulutetut, palkansaajat sekä hyvätuloiset.
Kuntoutuksen kohdentuminen hyväosaisille ei kavenna terveyseroja
Tutkijat Rinne ja Blomgren toteavat, että jos kuntoutusjärjestelmän tavoitteena on työllisten työkyvyn ylläpito, kuntoutuksen voidaan sanoa kohdentuvan oikein. Jos taas sosioekonomisia terveyseroja halutaan kaventaa myös kuntoutuksella, tulisi kuntoutusta suunnata nykyistä enemmän matalassa sosioekonomisessa asemassa ja työelämän ulkopuolella oleville.
Lähteet:
Matalassa sosioekonomisessa asemassa olevat osallistuvat muita harvemmin kuntoutukseen
Kuntoutukseen osallistumisen sosioekonomiset erot – rekisteritutkimus oululaisista vuonna 2018
Mitä mieltä? Kommentoi!