Rasitusperäiset lihas-ja nivelvaivat ovat ammattimuusikoilla melko tavallisia. Niitä paljon harvinaisempi vaiva on soittajan kramppi eli dystonia, joka ilmenee useimmiten käsien tai muiden yläkropan lihasten toimintahäiriönä. Puhallinsoittajilla dystoniaa esiintyy myös suun tai kasvojen alueen lihaksissa.

Dystonialla tarkoitetaan yhden tai useamman lihaksen säätelyhäiriötä, joka aiheuttaa toistuvia, tahattomia liikkeitä ja epänormaaleja asentoja. Aikuisiän dystoniat ovat valtaosin paikallisia eli fokaalisia.

Dystonian oireita esiintyy eniten viulisteilla, kitaristeilla ja pianisteilla mutta myös puhallin- ja lyömäsoittajilla ja jopa kapellimestareilla.

Oireisto on yksilöllinen. Esimerkiksi huulten toiminta voi häiriintyä tahattomasti ja soittoon tulee virheitä ja keskeytyksiä. Häiriötä esiintyy yleensä vain soittaessa.

Fokaalisen dystonian perussyy on tuntematon. Kyse ei ole neuroosista tai muusta semmoisesta, vaan se on puhtaasti neurologinen sairaus.

Usein dystonia kytkeytyy hyvin intensiiviseen harjoitteluun tai instrumenttiin tehtyihin muutoksiin. Aivoissa voi tapahtua muovautumista pitkäaikaisen rasituksen seurauksena, mutta tätä on havaittu aivotutkimuksissa vain pienellä osalla soittajista. Niin vaativalla opettajalla kuin persoonallisuustekijöilläkin, kuten täydellisyyteen pyrkimisellä, voi olla merkitystä dystonian synnylle.

Dystoniaan ei ole parantavaa hoitoa. Lääkkeiden teho on rajallinen. Botulinumtoksiinihoidosta voi olla apua, mutta hoito on uusittava 2–4 kuukauden välein. Nykyisin käytetään myös syväaivostimulaatiota. On erittäin harvinaista, että soittajan kramppi katoaa itsestään tai edes hoitojen ansiosta.

Omasta ammatista luopuminen on usein motivoituneelle muusikolle psyykkisesti raskas prosessi.

 

Lähde: Neurologi Seppo Kaakkola.