Tähän juttuun oli vaikea löytää haastateltavaa. Etsimme työelämässä mukana olevaa henkilöä, joka kertoisi kokemuksistaan pakko-oireisesta häiriöstä omalla nimellään ja kuvallaan. Asiasta on vaikea avautua, koska sitä hävetään.

Ei ole helppo myöntää tarkistavansa ennen kotoa lähtöä kaksikymmentä kertaa, ettei kahvinkeitin jäänyt päälle, tai kertoa pelkäävänsä, että satuttaa omaa lastaan. Hullunahan sellaista pidettäisiin!

Toimittaja, kirjailija Tuukka Hämäläinen kirjoitti pakko-oireisesta häiriöstä eli OCD:stä osin omakohtaisiin kokemuksiinsa perustuvan tietokirjan. Kirja Pakko – Kuinka OCD pakotti minut epäilemään kaikkea ja mitä sitten tapahtui ilmestyi tammikuussa. Sitä varten haastatelluista pakko-oireista kärsivistä henkilöistä kaikki ovat työelämässä, mutta kenenkään työpaikalla ei tiedetä, että heillä on OCD.

– OCD on piiloteltu sairaus, josta ei puhuta töissä eikä kerrota aina edes omalle perheelle, Hämäläinen sanoo.

Pakko-oireisen häiriön Käypä hoito -suositukset julkaistiin vasta tänä vuonna.

Pakkoajatukset eivät näy

Nykyisin 36-vuotiaalla Tuukka Hämäläisellä diagnosoitiin pakko-oireinen häiriö 17-vuotiaana, kun hän oli kertonut äidilleen pakonomaisesta käsien pesustaan.

– Pesin kädet, ja halusin pestä ne saman tien toisenkin kerran. Jo parissa viikossa tarve pestä käsiä vähän väliä lisääntyi merkittävästi.

Hämäläisellä oli jo lapsena ollut lyhyitä kausia, jolloin hän pesi paljon käsiään, mutta ne olivat menneet ohi. Lukioikäisenä puhtaudesta tuli Hämäläiselle pakkomielelle. Käsien pesun lisäksi hän kävi monta kertaa päivässä suihkussa, vaihtoi vaatteet heti käytön jälkeen puhtaisiin sekä puhdisti jatkuvasti tavaroitaan: koulukirjojaan, reppua ja muuta, mikä oli käynyt kodin ulkopuolella.

Pakonomainen toiminta näkyy ulospäin, mutta merkittävä osa OCD:stä tapahtuu pään sisällä. Se ilmenee esimerkiksi ihmissuhteisiin kohdistuvina pakkoajatuksina, joista ei pääse eroon. Hämäläinen pähkäili epävarmana, pitävätkö muut hänestä – ja pitääkö hän heistä.

– OCD on hyvin monimuotoinen sairaus. Minulla on ollut kokonainen kavalkadi oireita vuosien varrella.

Hämäläinen on kärsinyt muun muassa kuolemanpelkoon liittyvistä ajatuksista. Jo lapsena hän pelkäsi, että hän kuolee nukkuessaan eikä tiedä sitä.

– OCD:n on osoitettu olevan geneettisesti periytyvää. Ymmärtääkseni kyse on siitä, että tietty alttius sairastua pakko-oireiseen häiriöön periytyy, mutta ympäristöstä riippuu, puhkeaako se.

Mistä häiriö johtuu?

Pakko-oireiselle häiriölle ei ole yhtä selkeää selitystä. Taustalta voi löytyä esimerkiksi iso elämänmuutos tai traumaattinen kokemus, joka laukaisee sairauden.

– Sairastumiseni osasyynä oli todennäköisesti vanhempieni avioeron ja pitkään jatkuneen koulukiusaamisen aiheuttama stressi, Hämäläinen arvioi.

Hän kävi lukioaikana keskustelemassa oireistaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, mutta siitä ei ollut juurikaan apua. Opiskellessaan teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistossa Hämäläinen hakeutui YTHS:n kautta terapiaan ja kokeili myös lääkitystä.

Kun hän puhui pakonomaisesta puhtauden tarpeestaan, asiantuntijat ymmärsivät, että kyse on OCD:stä. Sen sijaan ihmissuhdevaikeuksia ei vielä tuolloin osattu yhdistää pakko-oireiseen häiriöön.

Sairaus ohjasi valintoja

Tampereella vapaana toimittajana ja kirjailijana työskentelevä Tuukka Hämäläinen ymmärsi vasta jälkeenpäin, miten OCD on vaikuttanut sekä opiskeluun että työhön. Hän ei uskaltanut hakea työtä, joka olisi edellyttänyt työpaikalla olemista. Hänen oli vaikea olla kodin ulkopuolella. Luennoilla käyminen onnistui, koska niiden vuoksi ei tarvinnut olla pitkään poissa kotoa eikä myöhästely haitannut.

Kun pesee kädet yli kaksikymmentä kertaa vessassa käynnin jälkeen ja käy suihkussa monta kertaa päivässä, ei ehdi tehdä sellaista määrää asioita päivässä kuin muut ihmiset. Monet asiat työelämässä tuntuivat Hämäläisestä ahdistavilta – ja likaisilta. Verkkojuttujen kirjoittaminen onnistui kotoa käsin jo opiskeluaikana, ja sitä työtä oli turvallista jatkaa myös valmistumisen jälkeen.

– Sairaus ohjasi valintojani, Hämäläinen toteaa.

 

Tilaajana pääset lukemaan koko jutun Lehtiluukusta. Voit myös ostaa yksittäisen lehden numeron.