Hengenahdistusta, väsymystä, lihasheikkoutta ja kipuja. Aivosumua, jossa muisti ja keskittyminen takkuavat ja sanat katoavat. Esimerkiksi tällaisia ovat oireet, joista osa ihmisistä kärsii vielä kuukausia sairastetun koronavirusinfektion jälkeen.

Pitkittyneen koronataudin eli niin sanotun long covidin oireita on raportoitu hyvin paljon, jopa yli 50 erilaista oiretta. Tyypillisiä yleisoireita ovat väsymys ja uupumus, lisäksi voi olla keuhko- ja iho-oireita, sydän- ja verenkiertoelimistön oireita sekä neurologisia ja psykiatrisia oireita. Vaivat voivat alkaa sairastetun taudin jälkeen uutena kokonaisuutena, tai ne voivat olla jatkumoa taudin akuuttivaiheelle.

Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmän mukaan pitkittyneestä koronataudista voidaan puhua silloin, kun vähintään kaksi kuukautta kestävät oireet ovat alkaneet kolmen kuukauden kuluessa varmistetun tai todennäköisen COVID-19-infektion jälkeen eikä oireita voi selittää muilla syillä.

– Pitkittyneen koronataudin oirekuvat ovat hyvin moninaisia. Sairaus on erilainen eri ihmisillä, sanoo ylilääkäri Helena Liira HUSin koronavirusinfektion pitkäaikaisoireiden poliklinikalta. Liira puhui aiheesta Lääkäripäivillä tammikuussa.

Naisilla yleisempi kuin miehillä

Tarkkaa tietoa pitkittyneen koronataudin yleisyydestä ei tällä hetkellä ole. Arvioiden mukaan 10–20 prosentilla, mutta joidenkin tutkimusten mukaan jopa yli 50 prosentilla korovirusinfektion sairastaneista on puolen vuoden kuluttua sairastamisesta jäljellä vähintään yksi oire. Pitkittynyt oireilu on naisilla yleisempää kuin miehillä.

Lääkäripäivillä luennoineen Turun yliopiston keuhkosairausopin ja kliinisen allergologian professorin Tuula Vasankarin mukaan koronavirusinfektio on yleisinfektio, jossa oireita tulee hyvin moniin elimistön järjestelmiin. Myös pitkittyneiden oireiden taustalla olevien mekanismien arvellaan olevan moninaiset. Oireita voivat selittää elinvauriot, tulehdukselliset häiriöt, immunologiset reaktiot, hormonaalinen epätasapaino ja autonomisen hermoston häiriötila.

– Lisäksi oireilun taustalla voi olla sairastumisesta johtuvaa fyysistä ja psyykkistä ylikuormittuneisuutta, Vasankari sanoo.

Autonominen hermosto käy kierroksilla

Autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto osallistuu moniin elimistön säätelytoimintoihin. Se jaetaan sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Autonomisen hermoston häiriötila eli dysautonomia on seurausta siitä, että virusinfektio kiihdyttää elimistön stressijärjestelmää.

– Se voi saada aikaan sen, että aivoissa on jatkuva hälytystila päällä. Ne ovat ikään kuin jatkuvalla laukalla. Silloin tulee sympaattisen hermoston oireita, joita monet long covid -oireet ovat, Liira kuvailee.

Autonomisen hermoston aktivaatio saa aikaan lukuisia eri elinjärjestelmien oireita. Säätelyjärjestelmän häiriön takia parasympaattinen hermosto ei pysty jarruttamaan ja rauhoittamaan oireilua, niin kuin normaalisti tulisi tapahtua. Autonomisen hermoston häiriötilaa voi kuitenkin kuntouttaa parasympaattisen hermoston vahvistamisella. Liiran mukaan tätä käytetään hyödyksi pitkittyneen koronataudin oireiden hoidossa.

Toivon luominen on tärkeää

Pitkittyneen koronataudin hoitoon ei ole mitään tiettyä parantavaa hoitoa, vaan hoito on oireenmukaista, kuntouttavaa hoitoa. Yksilöllinen hoitosuunnitelma laaditaan yhdessä potilaan kanssa.

Oirekirjon moninaisuuden ja vaihtelevuuden vuoksi potilaat hyötyvät moniammatillisesta hoito-otteesta. HUSin koronavirusinfektion pitkäaikaisoireiden poliklinikalla tiimiin kuuluu lääkäri, sairaanhoitaja, psykologi, fysioterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Moniammatillista tiimiä kannattaa hyödyntää myös työterveyshuollossa.

Helena Liira korostaa potilaiden kuuntelemisen tärkeyttä. Keskustelua kannattaa käydä paitsi oireista myös työ- ja toimintakyvystä, voimavaroista, unesta, elämänlaadusta sekä mahdollisesta ahdistuksesta ja masennuksesta.

– Toivon luominen on tärkeää. Potilaita ei välttämättä kauheasti auta, että käydään läpi oireiden mekanismeja. Se voi jopa luoda lisää ahdistusta ja pelkoja. Sen sijaan on hyvä kertoa, että tällaisia viruksen jälkeisiä oireyhtymiä on ollut aikaisemminkin. Vaikka virus on voinut vaurioittaa kehoa, nämä vauriot ovat todennäköisesti palautuvia. Elimistö korjaa itse itseään, Liira sanoo.

Liiran mukaan aikaisemmat SARS- ja MERS-epidemiat aiheuttivat samantyyppistä pitkäaikaisoireilua kuin COVID-19. Vaivat saattoivat kestää hyvinkin pitkään, mutta seurantatutkimusten mukaan ne eivät silti yleensä jääneet pysyviksi.

– Voimme hyvin lähteä siitä, että tämä on infektion jälkeinen oireyhtymä siinä missä muutkin. Tämä tieto on potilaista yleensä lohdullinen. Toivoa toipumisesta on, Liira sanoo.

Omahoito vahvistaa kuntoutumista

Omahoito on tärkeässä roolissa toipumisen ja kuntoutumisen aikana. Potilaita kannustetaan seuraamaan, millainen toiminta vähentää oireita ja vahvistaa hyvää oloa. Fyysistä aktiivisuutta lisätään vähitellen huomioiden sairastetun taudin vaikeusaste.

Rentoutuminen on tärkeää, sillä se rauhoittaa ylivirittynyttä autonomista hermostoa. Esimerkiksi meditaatio ja mindfulness voivat tuoda apua. Myös ulkoilu ja luonnossa liikkuminen ovat hyviä kuntoutumismuotoja.

Koronavirusinfektion pitkäaikaisoireille on tyypillistä, että ne vaihtelevat. Oireet voivat välillä vähentyä, sitten taas palata ja vaikeutua.

– Paranemisen huomaa siitä, että oirejaksot lyhenevät ja hyvän voinnin jaksot pitenevät, Liira kuvailee.

Kommentit

1. “Toivon luominen on tärkeää. Potilaita ei välttämättä kauheasti auta, että käydään läpi oireiden mekanismeja. Se voi jopa luoda lisää ahdistusta ja pelkoja.”
   Pitää muistaa kuitenkin, että ihmiset ovat erilaisia. Eivät kaikki LC- potilaat ole epätoivon vallassa tai masentuneita. Osalla on muita pitkäaikaissairauksia ja ovat tottuneet elämään niiden kanssa. Osa on kärsinyt oireista jo 2,5 vuotta, ja monet ovat kuntouttaneet itse itseään jutussa mainituilla tavoilla ja tarvitsisivat enemmänkin tukea työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Miten toimia jos arjesta ja työelämästä ei ole voimia selvitä rentoutumisesta, ulkoilusta ja levosta huolimatta?

   Reply