Työturvallisuus

Rinteessä ilman riskejä

Kun laskettelijat nauttivat talviurheilusta Sappeen Matkailukeskuksessa, pienen pirkanmaalaisen kylän korkeimmalla huipulla riittää vipinää. Työntekijöille lumiset olosuhteet ovat arkipäivää säässä kuin säässä.

| Teksti: Helinä Kujala | Kuva: Helinä Kujala
Mies on suojavarusteissaan mäen päällä telamönkijän selässä.

Jotta suksi luistaa ja palvelut pelaavat, hiihtokeskuksessa on huolehdittava monenlaisista tehtävistä. Rinneliiketoiminnassa tarvitaan työntekijöitä lumetukseen, hisseillä työskentelyyn, rinteiden kunnossapitoon, varustevuokraukseen ja -myyntiin sekä lipunmyyntiin. Ravintola- ja majoitustoiminta on pälkäneläisessä Sappeen Matkailukeskuksessa eriytetty omaksi yhtiökseen.

– Huippusesongin aikaan meillä on rinneliiketoiminnan palkkalistoilla yli 50 henkeä, rauhallisempaan aikaan kymmenkunta henkilöä. Henkilötyövuosia on 23, kertoo Sappeen Matkailukeskuksen toimitusjohtaja Jouko Poukkanen.

Sappeen Matkailukeskus sai Vuoden hiihtokeskus -tunnustuksen vuonna 2018. Toimitusjohtaja Jouko Poukkasen (vas.) ja rinneliiketoiminnan johtaja Kosti Puurusen mukaan hiihtokeskus pyrkii olemaan työpaikka, jonne on joka päivä mukava tulla töihin.

Vilkkaimman sesongin aikaan Sappeen rinteissä käy enimmillään 3 000 laskettelijaa päivässä. Alueella on 13 rinnettä ja kahdeksan hissiä. Työturvallisuus on Poukkasen ja rinneliiketoimintajohtajan Kosti Puurusen mukaan huomioitu kaikissa toiminnoissa – myös kesäkaudella, jolloin alueella harrastetaan alamäkipyöräilyä.

– Meillä sattuu äärimmäisen harvoin työtapaturmia, vain joitain yksittäisiä tapauksia vuodessa. Ja on myös vuosia, jolloin niitä ei tule yhtään, he kertovat.

Kelkat vaihtuivat mönkijöihin

Päivän tehtäviin valmistautuva Roope Kalliovalkama nousee teloin varustetun mönkijän selkään. Hän tekee lumetustöitä, jotka ovat työturvallisuuden näkökulmasta hiihtokeskusten vaativimpia tehtäviä. Vaaratilanteita ei hänen kohdalleen ole sattunut.

– Tällä on mukava ajella. Kun on telat alla, pääsee liikkumaan hangessakin. Pyörillä siitä ei tulisi oikein mitään, Kalliovalkama sanoo.

Lumetuksessa käytetään lumitykkejä, paineilmaa ja -vettä sekä sähköä välillä hankalissakin sääoloissa. Kalustoa, letkuja ja kaapeleita siirretään mönkijöillä sitä mukaa, kun lumetus etenee.

Aiemmin lumetuksessa käytettiin moottorikelkkoja, jotka vaihdettiin telamönkijöihin pitkälti turvallisuussyistä. Mönkijä on vakaampi ajettava kuin kelkka, joka voi kiperän paikan tullen kaatua. Näin kävikin jokusen kerran, mutta henkilövahinkoja ei onneksi sattunut.

– Mönkijät ovat kehittyneet viime vuosikymmenen aikana niin, että niitä pystytään käyttämään lumetustyössä. Se on ollut meille hyvä asia, toimitusjohtaja Poukkanen sanoo ja suosittelee samaa muutosta muillekin hiihtokeskuksille.

Moottorikelkkojakin Sappeella edelleen tarvitaan paikasta toiseen liikkumiseen, esimerkiksi rinnetyöntekijöiden siirtyessä työpisteilleen hisseille.

Suojaa kylmyyttä vastaan

Lumetuksessa muodostuu näkyvyyttä heikentävää lumisumua, joten alueella on oltava työkoneille selkeät kulkuväylät. Lumitykit ovat olleet hiihtokeskuksessa täydessä toiminnassa tänäkin talvena, vaikka luonnonluntakin on runsaasti tarjolla.

– Taivaalta tuleva lumi on hiutalemainen. Keinolumi taas on kide, joka pakkautuu tiiviiksi ja kestää luonnonlunta paremmin vesisateita ja lämpöä. Sen avulla takaamme asiakkaille tasalaatuiset ja turvalliset olosuhteet, Kosti Puurunen selvittää.

Joka yö rinteet kunnostetaan seuraavan päivän kävijöitä varten. Kunnossapidosta huolehtivat työntekijät siirtävät päivän aikana laskijoiden mukana alas kulkeutuneen lumen takaisin ylös, tasoittavat alueet rinnekoneilla ja huolehtivat kuntoon hyppyrit ja kumpareet. Sappeen hiihtokeskuksessa yövuorossa on kerrallaan kaksi työntekijää.

Rinnetyöntekijät taas huolehtivat aukioloaikoina siitä, että hissit liikkuvat ja asiakkaat pääsevät kyytiin turvallisesti. Koska työ on melko staattista paikallaan oloa, kylmyydeltä on suojauduttava erityisen hyvin.

– Kovalla pakkasella pyrimme nopeuttamaan taukokiertoja, joita hisseillä on normaalisti kahden tunnin välein. Vaatetukseen löysimme testailujen jälkeen yhteistyökumppanin, joka tekee rinnetyöhön soveltuvia vaatteita. Lisäksi käytämme ammattikäyttöön suunniteltuja käsineitä, jotta ne varmasti kestävät kylmää, Puurunen kertoo.

Hissejä ei saa koskaan jättää valvomatta. Jos työntekijän on saatava yhteys esimieheen tai työtoveriin, kommunikointiin käytetään radiopuhelimia.

Koronan vuoksi varuillaan

Viime vuonna laskettelukausi oli koronarajoitusten vuoksi lopetettava tavallista aikaisemmin. Tällä kaudella Sappeen toiminta on pyörinyt suhteellisen normaalisti, joskin varotoimista on pitänyt huolehtia. Niitä edelsi työnantajan tekemä laaja, kaikki työpisteet ja työntekijäryhmät kattava riskikartoitus.

Rinnetoiminnassa koronatartuntojen kannalta kriittisimmät paikat ovat lipunmyynti ja välinevuokraamo. Hengityksensuojain tai tarvittaessa kasvovisiiri onkin työntekijöille välttämätön varuste.

Mies on maski naamalla huoltamassa suksia.
Välinevuokraamossa työskentelevä Harri Heikkinen työstää asiakkaan suksia laskettelukuntoon.

– Vuokraamossa kerrallaan olevaa asiakasmäärää rajoitetaan liikennevaloin. Paperiset vuokrauslomakkeet vaihdettiin sähköiseen järjestelmään fyysisten kontaktien vähentämiseksi. Lipunmyynnissä lippuluukkuja pienennettiin ja työpisteiden väliin asennettiin seinäkkeet, Poukkanen ja Puurunen luettelevat.

Lipunmyyntiin ja vuokraamoon on myös hankittu viruksia ilmasta puhdistava ilmanpuhdistuslaitteisto. Lisäksi taukotilat on jaettu työntekijäryhmittäin ja taukoja on porrastettu niin, että taukotilassa voi olla kerrallaan vain kaksi henkilöä.

Ainakaan kauden puoliväliin mennessä Sappeen hiihtokeskuksessa ei ole tullut tartuntoja eikä altistumisia, ei työntekijöille eikä asiakkaillekaan.

– Olemme tehneet koronasovelluksen, jotta voimme tarvittaessa helpottaa viranomaisten työtä altistusten jäljityksessä. Asiakkaat kirjaavat sovellukseen vierailupäivän, yhteystietonsa ja seurueensa koon. Näin meillä on olemassa kävijöistä päiväkohtainen rekisteri, jota säilytetään tietenkin tietosuojalain mukaisesti, Puurunen kertoo.

”Miksaus on rikkaus”

Rinneliiketoiminnan kausityöntekijöissä on paljon nuoria aikuisia. Toisaalta henkilöstöön kuuluu myös vanhempaa väkeä, jo eläkkeelle jääneitäkin, jotka haluavat vielä osallistua työelämään.

– Henkilöstö on mukava miksaus, mikä on rikkaus ennemmin kuin haaste. Olemme rakentaneet perehdytyksen paljolti nuorten työntekijöiden näkökulmasta, ja moni heistä janoaa tietoa työelämästä. Tuomme esiin myös työelämän perusperiaatteita, kuten työterveyshuoltoon ja poissaoloihin liittyviä käytäntöjä. Näen tämän myös sosiaalisen vastuun asiana, Puurunen pohtii.

Tavoitteena on hänen mukaansa yhä suoraviivaistaa ja selkeyttää kausityöntekijöiden perehdytystä.

Matkailukeskus tekee myös yhteistyötä paikallisen Aitoon koulutuskeskuksen kanssa, joka on ammatillinen oppilaitos erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. Kunnossapidon opiskelijat muun muassa tekevät alueella lumitöitä.

– Olen onnellinen siitä, että pystymme tarjoamaan heille tällaista toimintaa. He ovat hyvin iloisia siitä, että voivat työskennellä täällä muiden rinnalla, Poukkanen mainitsee.

Ensiapuvalmius kunnossa

Hiihtokeskus tekee lisäksi yhteistyötä Tampereen yliopiston lääkäriopiskelijoiden kanssa, joiden kanssa on luotu vapaaehtoinen päivystysjärjestelmä. Ensiapuvalmiutta turvaavat myös vakihenkilöstön ensiapuvastaavat sekä osin vapaaehtoisvoimin toimiva ensiapuryhmä, joiden jäsenistä valtaosa on kouluttanut lisäksi rinneturvallisuuden erityisosaajaksi Suomen hiihtokeskusyhdistyksen Ski Patrol -kurssilla.

– He laskevat rinteissä asiakkaiden joukossa ja samalla valvovat turvallisuutta. Jos esimerkiksi jokin ryhmä on kokoontunut vaaralliseen paikkaan, he pyrkivät ohjeistamaan asiassa. Myös vakihenkilöstössämme on paljon tämän kurssin käyneitä.

Mitä parempi työ- ja rinneturvallisuus, sitä liukkaammin sujuvat sekä työt että laskettelut, hiihtokeskuksessa uskotaan.

– Asiakkaiden ja työntekijöiden turvallisuuteen liittyy elementtejä, jotka kulkevat käsi kädessä ja edistävät kumpaakin, Poukkanen summaa.

 

Artikkeli on ilmestynyt alun perin TTT-lehdessä 2/2021.

 

 

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje