Jalankulkijoiden liukastumisriskiä voidaan helposti ennustaa, ilmenee Ilmatieteen laitoksen tutkijan Marjo Hipin tuoreesta väitöskirjatutkimuksesta.

– Säällä on merkittävä vaikutus liukastumisriskiin etenkin silloin, kun liukastuneita on saman päivän aikana paljon. Tyypillisimpiä säätilanteita tällaisille päiville ovat sade ja lähellä nollaa oleva lämpötila, Marjo Hippi sanoo.

Väitöskirja esittelee Ilmatieteen laitoksella kehitetyn säämallin, joka ennustaa jalkakäytävien liukkautta. Ilmatieteen laitos antaa tieliikennevaroitusten lisäksi jalankulkuvaroituksia, jotta kansalaiset voivat varautua liukkaisiin keleihin.

Liukastumisten hinta yksilölle, työnantajalle ja yhteiskunnalle on kova. Kodin ja työpaikan välisillä matkoilla sattuneiden kaatumisten tapaturmavakuutuskorvaukset ovat vuosittain noin 50 miljoonaa euroa. Välillisten vaikutusten kulut ovat tietysti vielä tätä suuremmat. Työmatkatapaturmat aiheuttavat keskimäärin pidempiä poissaolojaksoja töistä kuin työpaikoilla sattuneet tapaturmat.

Kunto ja vireystila vaikuttavat

Työmatkoilla tapahtuvia kaatumisia ja liukastumisia voi jokainen ehkäistä varautumalla. Erityisesti ikääntyneiden kannattaisi harrastaa tasapainoa ja ketteryyttä kehittäviä liikuntalajeja. Kaatumistakin voi harjoitella etukäteen.

– Yleensä liukastuessa kaadutaan taaksepäin. Tärkeintä on silloin suojata päätä laskemalla leuka rintaan, neuvoo itsepuolustuslajeja harrastava yrittäjä, toimitusjohtaja Janne Jääskeläinen.

Työmatkatapaturmissa reilulla kolmanneksella vahingoittuu jalka ja noin joka neljännellä käsi. Pään, niskan, kaulan, selän sekä vartalon ja sisäelinten vammat ovat harvinaisempia. Tasapainon horjuessa ei pitäisi ottaa kädellä vastaan, koska silloin murtuu helposti ranne.

Kaatumisohjeissa toistuu usein neuvo ristiä käsivarret vartalon eteen. Jos kellahtamista haluaa harjoitella, voi kokeilla myös Jääskeläisen jujutsusta oppimaa tekniikkaa.

– Taaksepäin kaatuessa isku otetaan vastaan kyynärvarrella. Vastavoimaa saa lyömällä käsivarret melko suorana noin 45 asteen kulmassa sivulle.

Valitse tukeva jalkine

Talvijalkineen pohjan tulisi olla pehmeästä ja huokoisesta materiaalista ja voimakkaasti kuvioitu. Turvallisin pohjakuvio on sivuilta avoin ja urat ovat alaspäin leviäviä ja syvyydeltään 5–8 mm. Pidoltaan paras jalkine on sellainen, jossa on matala, leveä kanta. Näin neuvoo Liikenneturva, jonka sivuilla on erinomaiset ohjeet jalkineiden ja liukuesteiden valintaan eri tarkoituksiin. Kitka- tai pitopohjakengät toimivat nastakenkiä paremmin silloin, kun käyttäjä liikkuu välillä sisätiloissa. Myös kenkiin kiinnitettävillä liukuesteillä on erilaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat käyttöön.

Tapaturmavakuutuskeskuksen asiantuntijoiden mukaan työmatkatapaturmia sattuu erityisesti silloin, kun liikkeellä ollaan pimeän tai hämärän aikaan ja kun vuorokauden keskilämpötilat ovat nollan ympärillä.

Vaikeinta on pysyä pystyssä jalan tai pyörällä silloin, kun jäisen pinnan päälle sataa kuivaa pakkaslunta tai kun jään pinnalle sulaa vettä. Jään päällä olevaa irtonaista lunta voi olla vaikea havaita.

Sään lisäksi liukkauteen vaikuttavat myös jalankulkureitillä suoritetut kunnossapitotoimet, pinnan epätasaisuus ja kävelijöiden määrä, kun luminen pinta tamppautuu kävelijöiden tai muun liikenteen vaikutuksesta lähes jään kaltaiseksi kovaksi pinnaksi.

Varaa aikaa ja keskity liikkumiseen

Kävelemiseen on syytä keskittyä erityisesti talvikeleillä ja hämärässä. Puhelimen näyttöön keskittynyt tai muuten tarkkaamaton liikkuja ei huomaa hiekoittamattomia tai muuten mahdollisesti liukkaita kohtia tiessä.

Muista pimeällä liikkuessa myös heijastin ja pyörän valot. Polkupyörässä tulee olla valkoisen tai vaaleankeltaisen etuvalon lisäksi myös punainen takavalo, kun pyörällä ajetaan pimeässä tai hämärässä tai näkyvyys on muuten huono. Valaisin voidaan polkupyörän sijaan kiinnittää myös esimerkiksi kuljettajan kypärään.