Joskus työstä voi tulla niin painava asia, että sen alla painuu kumaraan. Silloin työ on haukannut liian suuren palan elämästä. Elämässä kuuluu olla kepeyttä ja leikkiä – mieluiten sekä työssä että vapaa-ajalla.
On vaarallista, jos yksittäinen ihminen päätyy jonkinlaiseksi työn sankariksi tai koko työyhteisön kannattelijaksi. Presidentillä ja pääministerilläkin on sijaisensa, kun he itse ovat estyneitä hoitamaan tehtäväänsä. Samalla tavalla pitäisi työroolien olla työpaikkojen, ei työntekijöiden, omistuksessa.
Organisaation ei pidä kannustaa sankaruuteen tai sooloiluun. Siinä on monta riskiä sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Sen sijaan fiksu työnantaja rakentaa toimivan varamiesjärjestelmän ja sopii työn rajoista työntekijän kanssa.
Täytyy myös muistaa, että yksin tekeminen ei ole järkevää, porukalla saadaan aikaan parempaa. Vuoropuhelua ja vastuun jakamista tarvitaan kaikenlaisissa töissä.
Rajojen vetäminen on siis työpaikan vastuulla, mutta aina työntekijä ei rajoja noudata. Epävarmuus oman työn jatkuvuudesta voi johtaa siihen, että työntekijä varmistelee työpaikkansa säilymistä tekemällä liikaa. Työ voi myös olla niin kiinnostavaa, että se vetää puoleensa ja täyttää ajatukset illalla ja viikonloppunakin.
Asiantuntijan voi olla vaikea irrottautua työroolista, kun omaan alaan liittyvään sisältöön törmää jatkuvasti mediassa. Moni käyttää vapaa-aikaansa hakemalla tietoa ja profiloimalla itseään asiantuntijana somessa. Työnantaja saattaa myös edellyttää tällaista profiilityötä, mutta usein työntekijä yksinkertaisesti kokee sen velvollisuudekseen. Myös profiilityöstä pitää sopia työnantajan kanssa, jos se kuuluu työntekijän tehtäviin.
Työn ei pidä täyttää koko elämää. Jokaiselle tekee hyvää siirtyä hetkittäin pois työidentiteetistä ja olla joku ihan muu. Työroolista hellittäminen suhteuttaa asioita ja tuo iloa ja keveyttä elämään.
Kukaan ei ole vain työntekijä. Joku on äiti, joku ukki, lapsuudenystävä tai pelikaveri, motoristi, kitaristi, lukutoukka, suunnistaja, tangontaitaja tai sienituntija. Osaamista voi käyttää työn lisäksi vaikka herkkukokkina, voimanostajana tai vapaaehtoistyöntekijänä.
Jos koet, että työ vie liikaa elämästäsi, kokeile ensin tätä: Sulje kännykän ilmoitukset pois, älä harhaile viestivirrassa koko iltaa. Valmista hyvä illallinen perheelle tai kutsu ystävä syömään, mene kirjastoon, osta lippu online-esitykseen.
Heittäydy viikonlopuksi liveroolipeliin tai antaudu toisen ohjattavaksi joogaryhmässä, jos tavallisesti olet päätöksentekijän roolissa. Opettele taito, josta et hyödy työssäsi. Unelmoi ja toteuta itseäsi!
Etäisyyden ottaminen työstä antaa voimia nostaa pää pystyyn. Silloin näkee ehkä selvemmin, mihin hakea muutosta.
Useita tukityöjaksoja vanhemmalla iällä tehneenä ajautuu helposti työn sankariksi. Vastuuta kertyi yllättävän paljon osasyynä miellyttämisen halu vakituisia työntekijöitä kohtaan. Olenko tarpeeksi hyvä, riitänkö?Saanko toisten hyväksynnän, kun työskentelen äärirajoilla? Mahdollinen työn jatkuvuus jakson päätyttyä. Kesälomien koittaessa monet kertyneet työt kasautuivat tukityöllistetyn harteille. Mm. siivoustarvikekuorman purku. Asianmukainen työturvallisuus unohtui, nokkakärryt olisivat helpottaneet kantamista. Kuka on vahvin, kenen kantti kestää? Hyötyikö kukaan tästä, pääsikö suosioon? Ei. Opastus olematonta jonkun vakituisen ohjauksessa, jolla ei minkäänlaisia esimiestaitoja. Ilta kotona miettiessä, miten selviydyn huomisesta, tulevasta viikosta.