Kaivantotyö voi viedä hengen, jos seinämät jätetään jyrkiksi tai niitä ei tueta. Sortuma saattaa alkaa esimerkiksi roudan sulamisesta tai liikenteen aiheuttamasta tärinästä.

Vaikka sortuman aiheuttamia tapaturmia sattuu suhteellisen harvoin, työhön liittyviä vaaroja ja riskejä on edelleen runsaasti.

– Kaivantotyö ei ole viime vuosina muuttunut yhtään turvallisemmaksi. Siellä on yhä liian paljon potentiaalia vakaviin tapaturmiin, sanoo ylitarkastaja Janne Hokkanen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelta.

Liikennevirasto selvitti kaivantotyön turvallisuutta tutkimushankkeessaan vuonna 2013. Siihen mennessä 2000-luvulla oli sattunut seitsemän kuolemaan johtanutta työtapaturmaa, jotka liittyivät kaivannon sortumiseen. Muutamia tapauksia on ollut tämän jälkeenkin.

Tukehtumisia ja sisäisiä verenvuotoja

Aluehallintovirasto puuttuu arviolta 50–100 kaivantokohteeseen vuosittain. Valvonnan ulkopuolelle jää kuitenkin paljon työmaita, sillä pienistä rakennushankkeista ei tarvitse tehdä ennakkoilmoitusta työsuojeluviranomaiselle.
Riskejä on Hokkasen mukaan eniten juuri pienillä työmailla, kuten kaukolämpö-, vesi- ja viemäriverkostojen kaivutyössä sekä talonrakennuksen sokkelikaivannoissa.

– Esimerkiksi asunto-osakeyhtiö uusii putkisaneerauksen yhteydessä liityntäviemärin. Työtä tehdään kapeassa, yli kaksi metriä syvässä kaivannossa, jossa ei ole millään tavalla huomioitu liikenteen eikä muidenkaan olosuhteiden vaikutusta, Hokkanen kuvailee tyypillistä riskitapausta.

Sortuma voi haudata alleen esimerkiksi kaivannon pohjalla putkiliitosta työstävän hitsaajan. Näin kävi aikoinaan eräässä kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa. Eräässä toisessa tapauksessa maamassan alle jäänyt säästyi hapen puutteelta mutta sai niin pahat vauriot lantion ja alaraajojen alueelle, että menehtyi sisäisiin verenvuotoihin.

– Viattoman näköisissäkin kaivannoissa voi olla isoja vaaroja. Maamassojen voimat ovat valtavat, ja siinä tilanteessa ihminen on aika heikko. Pari sataa litraa mitä tahansa maa-ainesta painaa yli 300 kiloa.

Kaikki lähtee suunnittelusta

Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta määrää yksiselitteisesti, että kaivannon seinämä on tuettava, jos sortuma saattaa aiheuttaa tapaturman.

– Toinen vaihtoehto on luiskata tai porrastaa kaivanto olosuhteisiin nähden riittävästi. Usein toimitaan kuitenkin rakennetyyppipoikkileikkauksilla ottamatta lainkaan huomioon paikallisia ja eri syistä nopeastikin muuttuvia olosuhteita, Hokkanen sanoo.

Kuten muussakin työssä, riskinhallinta lähtee hyvästä suunnittelusta. Sortumien varalta on selvitettävä maaperän laatu sekä esimerkiksi sateen, roudan tai sulamisen vaikutukset maa-ainekseen. Lisäksi on varauduttava mahdollisen liikenteen ja työkoneiden aiheuttamaan tärinään. Tämä kaikki vaatii geoteknistä asiantuntemusta.

Mitä suuremmat riskit, sitä loivemmiksi kaivannon reunat tulee kaivaa. Toinen vaihtoehto on käyttää tuentaa, esimerkiksi ponttiseinää tai tuentaelementtiä.

– Tuentaelementit ovat viime vuosina jonkin verran yleistyneet, mutta yhä niitä näkee liian harvoin. Niitä ei välttämättä ole kovin hyvin saatavillakaan pienemmillä paikkakunnilla.

Säästämistä väärästä paikasta

Liikenneviraston selvityksen mukaan infra-alalla tarvittaisiin vastuiden ja roolien selkeyttämistä. Usein kaivantojen turvallisuuden varmistaminen jää urakoitsijalle, koska rakennuttaja ei tilaa kaivantosuunnitelmia ennen toteutusta.
Hyvään tuuriin luottamisessa voi olla kyse tiedon puutteesta ja osaamattomuudesta, todennäköisesti myös rahasta.

– Urakat ovat monesti erittäin tiukasti kilpailtuja. Rakennuttaja on avainroolissa antamaan tarjouspyynnöissä tietyt reunaehdot myös työskentelyn turvallisuuteen. Siihen velvoittaa lainsäädäntökin, Hokkanen huomauttaa.

Piirroskuvat: Sini Nihtilä