Työhyvinvointi

Ilmanpuhdistin – miksi ja millainen?

Ilmanpuhdistimilta puuttuu ohjeisto, joka helpottaisi laitteiden vertailua ja hankintaa. Asiantuntijat suosittivat yhteisiä kriteerejä jo vuosia sitten, mutta asia ei ole edennyt.

| Teksti: Hannu Kaskinen | Kuva: Shutterstock

Tutkimusprofessori Anne Hyvärinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL) toteaa, että ilmanpuhdistinlaitteiden vertailu on vaikeaa jopa ilmanlaadun tutkijalle.

– Ilmanpuhdistinten tiedot on ilmoitettu liian vaihtelevasti, hän sanoo.

Hyvärinen oli mukana valtioneuvoston kanslian rahoittamassa Avater-selvityksessä, jossa paneuduttiin muun muassa sisäilmaongelmiin. Selvitys valmistui keväällä 2017.

Selvitystä laatinut tutkijajoukko esitti yhtenäisen kriteeristön laatimista, jotta kunnat ja kuluttajat pystyisivät vertailemaan laitteita.

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n tutkija Inga Mattila toivoo selviä kriteerejä erityisesti julkisen sektorin ja yritysten tekemiin kilpailutuksiin. Hän arvioi, että nyt ilmanpuhdistukselta vaaditaan epäolennaisia asioita.

– Usein kysytään erotusastetta eli sitä, kuinka tehokkaasti laite erottaa hiukkasia tai kaasuja. Laitteen tärkein ominaisuus on kuitenkin puhtaan ilman tuotto, Mattila huomauttaa.

Suurin osa ajasta sisätiloissa

THL:n verkkosivujen mukaan Suomessa työikäiset viettävät ajastaan noin 90 prosenttia sisätiloissa, pikkulapset ja vanhukset jopa enemmän. Puhdas ilma on siten keskeinen osa terveyttä ja hyvinvointia.

Ilma on aina kaasujen ja hiukkasten sekoitus, ja sataprosenttiseen ilman puhtauteen päästään vain laboratorio-oloissa. Normaalioloissa ilmaa ei tarvitse puhdistaa, vaikkakaan täysin puhdistettu ilma ei tuota ihmiselle haittoja.

Sisäilmaa voivat heikentää ulkoa tulevat pienhiukkaset ja kaasumaiset epäpuhtaudet. Terveydelle vaarallisia epäpuhtauksia aiheuttavat muun muassa liikenne, puunpoltto kotitalouksissa ja teollisuus.

Sisäilmassa monet mahdolliset haitat aiheuttavat pääosin lieviä oireita. Etenkin ilmansaasteet ja tupakansavu lisäävät silti sairastumisriskiä. Jos sisäilman laatu koetaan huonoksi, eikä siihen tiedetä syytä, ensiksi kannattaa tarkistaa sekä ilmanvaihdon että siivouksen laatu.

Hyvärinen suosittaa ilmanpuhdistimen käyttöä poikkeustilanteissa eli silloin, kun ihmiset altistuvat epätavanomaisesti. Ilmanpuhdistinta on syytä käyttää, jos ilmanlaatututkimuksessa on havaittu haitallisia epäpuhtauksia tai vaikkapa lapsi kärsii allergiasta.

Avater-raportissa päätellään, että ilmanpuhdistimet voivat vähentää allergia- ja astmaoireita. Tätä ei kuitenkaan ole kokeellisesti osoitettu luotettavasti.

Vain tilapäiseen käyttöön

Anne Hyvärinen sanoo, että ilmanpuhdistin poistaa sekä hiukkasia että kaasumaisia epäpuhtauksia, jos puhdistimessa on aktiivihiilisuodatin. Yhdistelmätekniikat, kuten mekaaninen ja sähköinen suodatus yhdessä, ovat tehokkaita mutta voivat toisaalta tuottaa haitallisia yhdisteitä.

– Hyvässä laitteessa tekniikalla saavutettava hyöty on isompi kuin laitteen haitallisten yhdisteiden mahdolliset haitat, Hyvärinen pelkistää.

Ainakin puolueettomasti tutkittua ilmanpuhdistinta voi Inga Mattilan mukaan huoletta käyttää, jos ilmassa on selvästi todettu olevan hiukkasia tai kaasumaisia epäpuhtauksia. Laitteella voi myös kohentaa painovoimaisesta ilmanvaihdosta johtuvaa heikkoa ilmanlaatua esimerkiksi kerrostalohuoneistossa.

Molemmat asiantuntijat korostavat, että ilmanpuhdistinlaite on tarkoitettu vain väliaikaiseksi ratkaisuksi. Tyypillinen käyttötarve on remonttia ennen, remonttiaikana viereisten tilojen suojana ja remontin jälkeen, jolloin laite auttaa epäpuhtauksille herkistynyttä ihmistä palaamaan korjattuun tilaan.

Ilmanpuhdistin ei korvaa remonttia

Ennen ilmanpuhdistinten laajaa käyttöönottoa pitää siivota perusteellisesti. Vauriokohteessa rakennustekniikan asiantuntijan on syytä arvioida, riittävätkö paine-erojen vähentäminen ja epäpuhtauslähteen tiivistäminen korjauksiksi. Jos nämäkään toimet eivät tepsi, ilmanpuhdistinlaitteelle voi olla laajaa käyttöä.

Hyvärinen painottaa, että ilmanpuhdistinlaitetta ei pidä koskaan käyttää vain siksi, että vältetään korjauksia, siivotaan huonosti tai jätetään ilmanvaihto korjaamatta. Ilmanpuhdistin ei ratkaise ongelmia.

– Ilmanpuhdistin voi olla tilapäinen ratkaisu, mutta sen tarve pitää arvioida kaikissa tapauksissa erikseen, hän summaa.

Ilmanpuhdistinlaitteita käytetään runsaasti julkisissa tiloissa, esimerkiksi kouluissa. Hyvärinen ja Mattila muistuttavat, että koskaan ei ole viisasta lykätä välttämättömiä korjauksia.

Määrä ja teho yhtä tärkeät

Paras ilmanvaihto toimii kokonaisuutena oikein. Ilmanpuhdistin pitää mitoittaa huoneen tilavuuden ja ilmanvaihtotehon mukaisesti. Laitteen käyttöohjeita on syytä noudattaa.

Laitteen puhtaan ilman tuottoon vaikuttavat puhdistimen tuottama ilmamäärä ja suodattimen suodatustehokkuus.

VTT:n Mattila sanoo, että vain riittävän tehokas laite auttaa ilman epäpuhtauksille herkistynyttä ihmistä. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan huoneen koko ilman pitää vaihtua kahdessa tunnissa.

Mattilalla on ohje laitehankintaa harkitsevalle:

– Ei pidä uskoa mainoslauseisiin. Aina pitää pyytää puolueettomat mittaustulokset.

Markkinoilla on ainakin yksi suomalaisyritys, joka markkinoi ilmanpuhdistimensa puhdistavan ilman kaikista haitallisista kaasuista ja 99,9 prosenttia haitallisista pienhiukkasista. Tämä huipputeknologia on VTT:n, THL:n ja Työterveyslaitoksen testaama.

– Koskaan ei voi sanoa vaikutuksen olevan absoluuttisesti sataprosenttinen. Kutakin kaasua tutkitaan aine kerrallaan. Tyypillisimpiä testikaasuja ovat tolueeni ja formaldehydi, Mattila sanoo.

Hän kertoo, että jo kymmenet valmistajat ovat tutkituttaneet VTT:llä laitteensa. Joukossa on sekä koti- että ulkomaisia laitevalmistajia.

Mattila toteaa, että kaiken ilman on mentävä laitteen suodattimen läpi. Vaikka suodatin poistaisi haitalliset hiukkaset sataprosenttisesti, mutta laite vuotaisi 30-prosenttisesti, ilmanpuhdistin toimisi vain 70-prosenttisesti.

– Olennaista on myös laitteen huolto, sillä hyväkään laite ei poista haitallisia aineita ikuisesti. Suodattimet pitää vaihtaa käytön mukaisesti, hän tähdentää.

 

Artikkeli on ilmestynyt alun perin TTT-lehdessä 6/2019.

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje