– Termi syntyi vuosina 2009–2010, kun pohdin, miten ikääntyvien työuria voitaisiin pidentää, tutkimusprofessori Mikko Härmä kertoo.

Härmä oli tuohon aikaan Työterveyslaitoksen johtoryhmässä ja esitteli aihetta useissa tilaisuuksissa Työterveyslaitoksessa vierailleille ja esimerkiksi vuoden 2010 Työterveyspäivillä.

– Puhuin tuolloin työuran huokoistamisesta, joka tarkoittaa työn vaatimusten keventämistä, työaikojen joustavuutta ja mikrotaukojen lisäämistä.

Työurien huokoistamisen tavoite oli, että työn vaatimukset eivät työuran aikana ylittäisi yksilön työkykyä, kuten joillakin ikääntyvillä tapahtuu.

– Työelämässä täytyy usein painaa täysillä eteenpäin on/off-vaihtoehdoilla, ja pehmeän laskun vaihtoehto puuttui varsinkin tuohon aikaan. Työuran huokoistamisen ajatus oli vähentää kiirettä tuomalla työhön ja työuraan ilmavuutta: esimerkiksi sapattivapaita, työtehtävien vaihtelua ja työaikojen erityyppisiä joustoja, kuten taukoja. Nykyään erityisesti osittainen vanhuuseläke tarjoaa työuran huokoistamista työuran loppupäässä.

Termin käyttö yleistyi työurista työn yleiseen huokoisuuteen, joka siis käsittää mikrotauot ja päivittäisen kiireen vähentämisen, mahdollistaen esimerkiksi työkavereiden kanssa jutustelun.

Härmä pitää kielenhuollon tiedotuslehdessä Kielikellossa esiteltyä määritelmää huokoistamisesta hyvänä: ”Työn ja työelämän huokoistaminen tarkoittaa työnteon riittävää tauottamista, joka auttaa työntekijää jaksamaan työssään. Työpäivää voi huokoistaa tauoilla, työvuotta lomajaksoilla ja työuraa vaikkapa vuorotteluvapaalla.”