Ajokouluttaja Veli-Matti Reinilän tapaaminen viime syyskuussa poliisien ajokoulutuskeskuksessa Pieksämäellä sai ajattelemaan. Testasimme kahden päivän ajan pienellä porukalla ajotaitojamme rataolosuhteissa auringon paistaessa.

En missään nimessä ole ammattiautoilija, mutta ajan henkilöautolla 20 000–25 000 kilometriä vuodessa. Minulla on ollut tapana sanoa, että olen ollut tien päällä kaikkina mahdollisina vuoden- ja vuorokaudenaikoina, mihin tahansa kellonaikaan, kaikenlaisissa keleissä. Varmasti kaikki mahdolliset vireys- ja mielentilatkin olen ehtinyt käydä lävitse ratin takana yli 30 vuoden aikana.

Ajamiseni motiivina on välttämättömyys, joka yleensä liittyy työhön tai työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen.

HENGISSÄ OLEN selvinnyt ja itse ajamiltani kolareilta välttynyt. Kuinka pelottavaa onkaan kirjoittaa tuo röyhistely julki – kuka tahansa meistä voi olla seuraava, joka joutuu vakavaan onnettomuuteen.

Ja onhan niitä hyviä aineksia ollut, esimerkiksi: Olen löytänyt itseni kaistaltani nenä tulosuuntaan päin, kun kevytperäinen takavetoinen on kiepsahtanut hieman kuluneilla talvirenkaillaan ympäri ylämäessä. Olen katsonut hirveä silmiin, kun se pitkiä ajovaloja sytyttäessäni oli nousemassa pientareelta tielle.

Olen hankkiutunut vaaraan itsepäisyyttäni: ollut nukahtamaisillani rattiin, tarkistanut ajaessani sähköpostit kännykästäni, ottanut kiirehtimällä kiinni täpäriä aikatauluja. Ja silkkaa tyhmyyttäkin löytyy: Kuka käskee etsimään määränpäätä haja-asutusalueella tietämättä tarkkaa osoitetta? Kun peruutin pimeässä kapeaa lumista syrjätietä puolen kilometrin päähän lähimmälle kääntöpaikalle, mietin, että 27 asteen pakkasessa en täältä korvesta ihan äkkiä apua löytäisi.

VOIMASSA OLEVA ajokortti on vasta startti ajotaitojen kartuttamiselle – se ei ole tae siitä, että osaa ajaa turvallisesti kaikissa tilanteissa. Jos joutuu ajamaan työnsä vuoksi, olosuhteita ei voi usein valita: asiakkaat, sovitut tapaamiset ja työtehtävät odottavat. Ajokouluttaja Reinilä sai ajattelemaan: Miksi kenet tahansa voi laittaa taipaleelle varmistamatta, tunteeko hän ajokkinsa ominaisuudet ja mitkä ovat hänen ajotaitonsa? Miksi harva meistä tulee ajatelleeksi, että olen nyt liian väsynyt tai liian tuohduksissani ajamaan?

Muistanko, että liikenteessä minun pitäisi varautua pahimpaan, ja kyetä toimimaan järkevästi aina? Osaanko hyödyntää nykyaikaisen ajopelini turvajärjestelmiä?

Ajokouluttaja Reinilän ansiota on myös se, että tässä numerossa puhutaan ajoturvallisuudesta. Tappavimmat kolarit ajetaan kesäkeleillä. Lue lisää sivulta 38 alkaen: Inhimillinen kuski välttää riskit.

Työ Terveys Turvallisuus -lehti 3/2015, 12.5.2015, päätoimittaja Merja Karjalainen

Lue samasta aiheesta TTT-lehden verkkosivuilta: Ajotaidot osaksi työturvallisuutta

Katso Tapaturva Oy:n sivuilta myös video, miten löytyy oikea ajoasento.