Tuoreen tutkimuksen mukaan yksi sisäilmaa pilaava tekijä ovat siivouskemikaalit ja -menetelmät. Laitossiivouksessa yleisessä niin sanotussa leave-on-siivoustekniikassa puhdistusaineita ei huuhdota pois, mikä kerryttää kemikaaleja sisäpinnoille.

Puhdistusaineissa on kostutinkemikaaleja, jotka alentavat veden pintajännitystä pienentämällä pisarakokoa. Kemikaalien pirstomista toksiinipisaroista, desinfiointiaineiden biosideistä ja kosteudesta syntyy haitallinen cocktail, nestesumu, jonka koneellinen ilmanvaihto levittää tehokkaasti sisäilmaan.

– Tilanne on pahimmillaan esimerkiksi koululuokissa, joissa ihmisiä on paljon samassa tilassa ja syntyy paljon hengityksestä tulevaa kosteutta, mikrobiologian emeritaprofessori Mirja Salkinoja-Salonen sanoo.

Salkinoja-Salosen mielestä haitallisista siivousmenetelmistä ja -aineista pitäisi luopua.

Tutkimusryhmä piti tärkeimpänä havaintona sitä, että terveyshaittoja aiheuttavien tilojen keskeisimmät homeet eivät kuljeta toksiiniaan itiöhiukkasina vaan pieninä nestepisaroina.

Tutkijat keräsivät näytteitä pyyhkimällä pintoja mikrokuituliinalla ja saivat löydöksiä sekä vaaka- että pystypinnoilta. Tieto vaikuttaa sisäilmanäytteiden keruutekniikkaan ja voi selittää tuloksia niistä tutkimuksista, joissa ihmiset oireilevat, vaikka merkkejä homeesta ei löydy.

– Nestemuodossa olevat toksiinit näyttävät olevan sisäilmaongelmissa erittäin iso asia, Salkinoja-Salonen toteaa.

 

Työpaikoilla ei aina ole tietoa siitä, mitä kemikaaleja tilojen puhtaanapidossa käytetään.

Käyttöturvallisuustiedotteetkaan eivät Salkinoja-Salosen mukaan kerro koko totuutta. Nykyisistä tiedotteista selviävät silmiä vaurioittavat ominaisuudet, mutta eivät välttämättä kaikki hengitysteitse aiheutuvat riskit.

– Tämä johtuu siitä, että käyttöturval­lisuustiedotteita laadittaessa otetaan huomioon aineosan höyrystyvyys vain täysin kuivassa ilmassa. Monet kemikaa­lit kuitenkin aerosolisoituvat vasta, kun ilmassa on kosteutta, hän sanoo.

Salkinoja­-Salonen neuvoo katsomaan käyttöturvallisuustiedotteesta vähintään eri ainesosien vaaralausekkeet eli H-­ ja R­-koodit. Niille on selitykset tiedotteen takakannessa.

Jos jonkin ainesosan ilmoitetaan ärsyt­tävän hengityselimiä tai olevan haitallista hengitettynä, ainetta ei pidä käyttää työtilojen siivouksessa, ainakaan jos sitä ei huuhdota pois. Myöskään silmiä ärsyttäviä tai vaurioittavia aineita ei puhtaanapidos­sa tulisi käyttää.

 

Teksti: Helinä Kujala

Teksti on osa suurempaa kokonaisuutta Puhdasta sisäilmaa, kiitos!, joka on julkaistu Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 5/2017.

Kuva: Thinkstockphotos

Kommentit

  1. Mikä on ratkaisu? Jutun mukaan kaikki tulisi lopettaa, mutta ratkaisua ei esitetä. Miksi tällainen hämmennys julkaistaan vailla ratkaisua?

    Ratkaisu voi olla, että siivousta tulisi lisätä jotta olisi puhtaampaa…….myös sisäilma!

  2. Mirja Salkinoja-Salonen vastaa:

    Siivoustuotteissa on aineita, jotka on käyttöturvallisuustiedotteessa (KTT) ilmoitettu silmiä / hengitysteitä vaurioittaviksi tai (vakavasti) ärsyttäviksi. Tai sitten hengityshaitallisuutta koskevassa KTT:n kohdassa on tyhjä ruutu. Se tarkoittaa, että kyseinen aine ei haihdu, jos ilman kosteus on 0 %. Tästä syystä nykyinen EU-direktiivi ei edellytä sen hengityshaitallisuuden tutkimista. On nimittäin oletettu, että nämä aineet eivät altistaisi hengitysteitä.

    Tutkimustieto osoitti tämän oletuksen vääräksi: useat toksisiksi osoitetut (solukokein, eläinkokein) kemikaalit liikkuvat kosteassa ilmassa. Kosteus voi tulla vaurioituneista rakenteista. Myös ihminen itse tuottaa kosteaa ilmaa: uloshengitysilman suhteellinen kosteus on 100 %, joten ilmankosteus nousee etenkin tiloissa, joissa ihmistiheys on suuri (koulut, päiväkodit). Jonittomat ja kationiset pinta-aktiiviset aineet (tensidit) liikkuvat kosteuden mukana, toisin kuin anioniset. Kosteus kuljettaa rakennushomeiden tuottamat toksiinitkin sisäilmaan.

    Ongelman ratkaisemiseksi siivoustuotteiden hengityshaitallisuuden tutkimusta säätelevää direktiiviä tulisi tiukentaa. Se vie aikaa, joten toistaiseksi paras käytännön ratkaisu on muuttaa siivousmenetelmiä niin, että pesuaineita ei jää pinnoille.

  3. Mirja, olet sanonut: PARAS PUHDISTUSAINE ON PELKKÄ PUHDAS VESI.
    Eikö näin tehdä mm. Hollannin kouluissa?

  4. Kiitos lukijapalautteesta!

    Tässä vastauksia kysymyksiin:

    1. Normaali, hanasta saatava vesijohtovesi on Suomessa yleensä turvallista, kemikaali- ja mikrobimielessä. Veteen kostutettua moppia ym. voi hyvin käyttää tilojen ylläpitopuhtaanapitoon. Itsekin siivoan sillä tavalla.

    2. Tilojen käytöstä riippuen pintoihin kertyy sellaistakin likaa (kuten rasvat ja rasvan kaltaiset aineet), joka ei irtoa vesipyyhkimällä, vaan tarvitaan likaa irrottavaa ainetta, pesuainetta siis. Siivousaineissa on tätä varten veteen liuotettuja, pinta-aktiivisia aineita. Näitä on kolmea typpiä: anioniset, kationiset ja jonittomat (“neutraalit”).

    3. Turvallisimpia ovat anioniset tensidit: siis perinteinen saippua tai synteettinen anioninen tensidi. Ne eivät kovin helposti vaurioita ihoa (vaikka poistavat iholta rasvan, kannattaa siis käyttää kumihanskoja). Ihon mikrobit sietävät anionisia tensidejä melko hyvin.

    4. Kationiset tensidit (= pinta-aktiiviset aineet) ovat hengitettyinä myrkyllisiä (nenässä, keuhkoissa) silmissä. Ne tarttuvat hengitysteiden pintaan, imeytyvät keuhkosoluihin ja vammauttavat solujamme. Kationiset tensidit ovat aina myös antimikrobisia eli ovat biosideja, tappavat sekä mikrobien että ihmisen soluja. Pahinta on keuhkojen kautta altistuminen, mutta ihollekin joutuneina ne tuhoavat ihon oma mikrobistoa, joka suojelee meitä monilta sairauksilta. Niitä sisältävä vesihuuru aiheuttaa silmäoireita, ja ne tunnetaan myös astman ja muiden hengitystiesairauksien aiheuttajina.

    5. Jonittomat (non-ioniset) tensidit ovat sekalainen ryhmä, niille altistutaan paitsi siivousaineissa, myös maaleissa (vesiliukoiset), rakennusmateriaaleissa. Niitä mainostetaan “neutraaleina”, mitä ne eivät terveysmielessä ole: vaikkeivat nämä aineet itse höyrystykään (siis eivät näy VOC-tutkimuksissa), niin ne kulkeutuvat sisäilmassa vesihöyryn mukana – ja vettähän aina on mukana, kun siivotaan. Tai viimeistään itse puhallamme (uloshengitysilma) vesihöyryä sisäilmaan. Monet jonittomista tensideistä tunnetaan silmämyrkyllisinä (ohentavat sarveiskalvon päällä olevan kyynelkalvon käyttökelvottomaksi) ja vaikuttavat tuhoisasti keuhkojen limakalvon pintoja puhdistaviin kilioihin (värekarvoihin).

    y.t.
    mss

  5. Jos tuote sisältää amfoteerisiä tensidejÄ, uskaltaako sitä käyttää suihkemuodossa? Ymmärsin, että PH vaikuttaa siihen onko anioniton vai ioniton? Tuotteessa on vain anionisia tämän lisäksi.

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje