TTT-lehden juhlavuosi ja oma 70-vuotispäivä innostivat Rauno Pääkkösen kuvaamaan työelämän muutoksia kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana. Tekniikan tohtori ja yrittäjä Rauno Pääkkönen on vastikään julkaissut verkossa omaelämänkertansa e-kirjana.
Viimeksi kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana erilaisten töiden ja työympäristöjen erot ovat kasvaneet. Edelleen on paljon perinteisiä käsityöammatteja, kuten putkimies tai hammaslääkäri, mutta asiantuntijoiden ja hallinnossa työskentelevien määrä on moninkertainen.
Kun menin opettajaksi teknilliseen oppilaitokseen 1980-luvun alussa, rehtorin lisäksi hallintoa edustivat palkanlaskija, taloussihteeri, rehtorin sihteeri ja pari muuta henkilöä. Nykyään ammattikorkeakoulun hallinnossa taitaa työskennellä kymmenkertainen määrä henkilöitä.
Kaikenlainen tietojen koonti ja tilastointi on lisääntynyt. Meistä jokaisesta kerätään – ja kerääntyy – tietoa erilaisiin tiedostoihin: jos esimerkiksi googlaan omalla nimelläni, saan yli kaksi miljoonaa tietoa itsestäni.
Työpaikkoja koskevaa lainsäädäntöä on nykyisin niin paljon, että epäilen, etteivät yritykset edes tunne kaikkea niihin kohdistuvaa lainsäädäntöä. Tietämättömyydellä ei kuitenkaan voi perustella sitä, ettei vaatimuksia ole täytetty. Se ei estä juridisia vaatimuksia tai rankaisutoimenpiteitä.
Kun 1970-luvulla monet saivat toimeentulonsa maataloudesta tai teollisuudesta, nykyään palvelut ja tietoalat ovat merkittävimmät alat. Työympäristöt ja työturvallisuus ovat erilaistuneet: Edelleen on työpaikkoja, joissa töitä tehdään liki samalla tavalla kuin 1970-luvulla. Toisaalta on työympäristöjä, joita on kehitetty niin, että työntekijöiden työhyvinvointi on erittäin korkealla tasolla.
Tulin 1970-luvulla äskettäin valmistuneena fyysikkona Työterveyslaitokselle tutkimaan työoloja. Silloin vasta perustettiin työterveyshuoltoja. Työnantajan ja työntekijöiden välillä oli vastakkainasettelu työsuojeluasioissa, eikä kukaan ulkopuolinen ollut aiemmin käynyt arvioimassa työn tekemistä tai työoloja työpaikalla.
Nykyään riskien hallinta on yleisesti hyväksyttyä toimintaa, työterveyshuoltojen toiminta on vakiintunut ja useimmilla työpaikoilla on tehty riskien ja työympäristön arvioinnit ja käytetään tarvittaessa suojaimia. 1970-luvulla painopisteet olivat fyysisessä työturvallisuudessa ja työympäristössä, nyt henkinen kuormittavuus on eniten esillä. Seuraava taulukko kuvaa joitakin muutoksia työelämässä.
| 1970- luku | 2020- luku | |
| Kirjoittaminen ja tekstit | Käsin, sihteeri, kirjoituskone | Tekstinkäsittely, sähköposti, pdf |
| Viestintä | lankapuhelin | viestisovellukset |
| Ajankäyttö | Kellokortti, ylityöt, urakkatyö | Oma tuntikirjaus, 24/7-ajattelu, ylityöajattelu enää haalariammateissa |
| Työturvallisuus ja hyvinvointi | Fyysiset vammat, kulumat, sairaudet | Henkinen kuormitus, stressi, hyvinvointi |
| Työn pysyvyys | ”eläkevirat ja -työt” | Työpaikkojen ja alojen vaihdot usein |
| Työpaikka | Tehdas tai toimisto, kotona ei työtä | Etätyöt, ei työpistettä tai yhteisiä pisteitä |
| Työvaatteet | Omia vanhoja | Yrityksen turvavaatteet ja suojaimet |
| Työmuodot | Palkkatyö yrityksissä | Pienyrittäjyys ja jopa alustatalous |
| Työstä sopiminen | suullisesti | Monimutkaisia sopimuksia työntekijöiden ja asiakkaiden suuntaan |
Missä olemme ja mihin matkalla?
Työelämän muutokseen vaikuttavat muun muassa ilmastonmuutos, kilpailukykyvaatimukset ja digitalisaatio. Hiilipäästövaatimukset muuttavat metsäpolitiikkaa, mistä seuraa haasteita paperi- ja selluteollisuudelle, rakentamiselle sekä maa- ja metsätaloudelle. Myös teollisuus, kaivostoiminta sekä maa-, vesi- ja ilmaliikenne ovat uusien haasteiden edessä.
Vanhoja ammatteja ja työpaikkoja häviää, mutta uudenlaisia tulee tilalle. Teollisuutta ja palveluita siirtyy halvemman työvoiman maihin, mutta innovatiiviselle osaamiselle olisi entistä enemmän käyttöä esimerkiksi ilmastonmuutoksen hallinnan teollistamisessa.
Suomessa väestö vanhenee ja sote-alalle tulee entistä suurempaa työvoimapulaa, jonka purkamisessa maahanmuuttajat ovat tärkeässä asemassa.
Tekoäly korvaa yksinkertaisia työtehtäviä, botteja löytyy jo avustajina monissa yhteyksissä. Elektroniikka ja älyvaatteet suojaavat ja varoittavat vaaroista. Tekoäly tuo palvelualoille itseohjautuvia järjestelmiä, joita käytetään verkoissa ja palveluissa.
Odotankin jo aikaa, jolloin sosiaalinen robotti tai terveysanalysaattori hälyttää työntekijän uupumisesta.
Mitä mieltä? Kommentoi!