IHMISELLÄ ON SYNTYMÄSTÄÄN SAAKKA luontainen tarve saada tuntea ja kokea turvallisuutta. Amerikkalaispsykologi Abraham Maslow’n kuuluisassa tarpeiden hierarkiassa turvallisuuden tunne on yksi ihmisen perustarpeista. Se tulee heti fysiologisten tarpeiden – kuten ruoan, juoman ja unen – jälkeen.

Maslow’n mukaan ihminen pyrkii tyydyttämään perustarpeensa ennen mitään muuta. Turvallisuuden tarve ei katoa mihinkään, ja se seuraa ihmistä elämän jokaisella osa-alueella.

TYÖYMPÄRISTÖSSÄ TURVALLISUUDEN tarve korostuu, sillä työpaikka mahdollistaa monelle sen, että fysiologiset tarpeet täyttyvät. Työ itsessään ei siis ole tärkeää, vaan sillä toteutetaan ihmisen perustarpeita. Siksi työhyvinvointi ja -turvallisuus eivät ole vain korusanoja tai tyhjiä termejä. Niiden kehittämiseen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Työturvallisuuslaki edellyttää työpaikkoja perehdyttämään työntekijät työpaikan haitta- ja vaaratekijöihin sekä käyttämään turvallisia työtapoja. Nämä ovat kuitenkin vasta perusedellytyksiä. Samalla tavalla kuin Maslow’n hierarkia laajenee lopulta itsensä kehittämisen tarpeeksi, myös yrityksillä on runsaasti kasvun varaa.

Kun työpaikka kehittää työturvallisuuttaan, se kehittää samalla toimintakulttuuriaan ja tapaa tehdä työtä. Silloin se myös viestii olevansa kiinnostunut henkilöstönsä hyvinvoinnista ja turvallisesta työympäristöstä. Kun työntekijä kokee olevansa arvostettu, se lisää tutkimustenkin mukaan motivaatiota ja tuottavuutta.

TURVALLISUUTEEN työelämässä kuuluvat myös pelon voittamisen sekä vaihtelun tarpeet. Liiallinen varovaisuus voi jossain määrin olla ilmaus pelosta, ja liiallinen pelko voi altistaa virheille. Vaikka virheitä ja tapaturmia sattuu, niiden ei ole pakko olla väistämättömiä. Nollatoleranssista on hyvä aloittaa. Nolla tapaturmaa- foorumi haastaa juuri tällaiseen ajatteluun: yksikään tapaturma ei ole hyväksyttävä, vahinko tai sattumaa.

Hyvä työpaikka kannustaa työntekijäänsä myös voittamaan pelkonsa ja haastaa häntä tekemään työnsä paremmin, ilman riskiä. Se auttaa kasvamaan niin ihmisenä kuin työntekijänä. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei työpaikalla ole työkaluja työn-tekijöidensä tukemiseen sekä turvallisuuden ja hyvinvoinnin kehittämiseen. Joko teillä on tarvittavat työkalut käytössä? Vai tarvitaanko ensin asennemuutos?

 

Kirjoitus on julkaistu Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 2/2016.

Naima Mohamud on helsinkiläinen käsikirjoittaja-ohjaaja. Hän on ohjannut palkittuja lyhytelokuvia ja valmistelee ensimmäistä pitkää elokuvaansa. Naima Mohamudin haastattelu oli TTT-lehdessä 5/2015, sivut 14–17: Tyttö, jonka nimeksi sopisi Sisu.