Me radanvarressa asuvat tiedämme, että asemalaiturit hioutuvat hyvin liukkaiksi talviaikaan. Moni junamatkustaja on liukkauden takia mennyt nurin junasta laskeuduttuaan.

Kiitin taas kerran kuluneita nastakenkiäni jäisellä alustalla, kun mieleeni palautui tapaus viiden vuoden takaa. Kuljin vielä silloin töihin junalla.

Oli pakkasaamu. Jatkoin matkaa Tikkurilan asemalta alitunnelin kautta, kun huomasin luiskan yläpäässä rollaattoriin nojaavan, iäkkään miehen. Hän ei selvästi uskaltanut tulla alas vaan katseli empien alikulkuun johtavaa mäkeä.

Menin kysymään, oliko miehen tarkoitus siirtyä asemalaitureille vieville hisseille. Saatuani myöntävän vastauksen ja luvan auttaa, istahdin rollaattorin ritsille ja pyysin miestä tarttumaan ohjaimiin. Sitten jarruttelin liukkaan mäen alas nastakengilläni, ja mies luotsasi kädensijoista perässä. Meitä nauratti!

Uskon, että tapaus oli molemmille paitsi hauskempi myös kaikin puolin turvallisempi kuin jos olisin lähtenyt taluttamaan avun tarvitsijaa käsivarresta, samalla rollaattorin kanssa kamppaillen. Minullahan ei ollut – toisin kuin kaverilla – kokemusta moisen menopelin ohjaamisesta.

Tapauksesta voi ottaa oppia myös johtamiseen, vaikka en toki tuossa tilanteessa ollut johtajan asemassa. On hyvä, että esihenkilö on valpas ja kiinnostunut siitä, mitä ja miten alaiset tekevät ja tarvitsevatko he ehkä apua jossain. Liian lähelle ei kuitenkaan pidä mennä. Kunnioitus on säilytettävä.

Mikromanageeraus on johtamisen tyyli, jossa alaisiin ei luoteta, vaan heidän tekemisiään seurataan yksityiskohtaisesti ja niitä korjataan.

Mikromanageri on ehkä erityisen tunnollinen tai järjestystä ihannoiva ihminen. Liiallisen puuttumisen taustalla voi myös olla se, etteivät esihenkilön kyvyt riitä kokonaisuuden hallitsemiseen tai ettei hän ole täysin ymmärtänyt tehtäväänsä.

Usein vain johdettavat tunnistavat ongelman, esihenkilö itse ei. Se tekee ongelmasta vaikean ratkaista.

Syytä olisi. Migromanageeraus johtaa helposti työntekijöiden turhautumiseen. Epäluottamus hankaloittaa vuorovaikutusta ja asioiden hoitamista.

Jokainen haluaa itse vaikuttaa tekemiseensä. Usein ihminen myös tuntee oman työnsä tarkemmin kuin vierestä seuraaja. Vastuu ja vapaus toimia parantavat lopputulosta. Tekemisen hauskuus tehostaa oppimista ja auttaa sietämään stressiä.

Annetaan siis työntekijän olla oman työnsä ohjaimissa. Se on hauskempaa ja hyödyllisempää kaikille!