KUN TAKANA ON vuosia ja vuosikymmeniä työelämässä, väistämättä jokaisella on takanaan myös kokemuksia muutoksesta.

Jos on töissä ja työkuntoinen edelleen, uskaltanee sanoa, että jotain hyvää myllerryksissä on ollut. Niistä on jäänyt kipinä, sisukkuus, toivo, ilo – halu jatkaa tai sitten tehdä jokin terveyttä ja jaksamista kannatteleva muutos henkilökohtaisella tasolla.

VALITETTAVAN PALJON on kuitenkin ainakin omalle kohdalleni osunut muutoksia, jotka ovat järkyttäneet ja vaatineet järkytyksestä toipumista. Yhteistä niille kaikille on ollut paineiden valuminen johtotasolta työnteon arkeen.

Olen istunut palavereissa, joissa uudistusta läpiviemään pestattu tuore lähiesimies moitti viikoittain porukkansa työn jäljen, tekijöiden kuullen. Hänelle oli asetettu kovat tulosvaatimukset ja niukasti aikaa niiden lunastamiseen. Kahden vuoden aikana ovi kävi siinä putiikissa tiuhaan, ja työyhteisö oli jatkuvassa käymistilassa.

Olen ollut näkemässä, kuinka kuusikymppinen alkoholisoitunut työkaveri ”pyöri” viikkokausia käytävillä (yleensä kai selvin päin) ihmetellen, kuka ottaisi hänen tekemänsä työn vastaan ja laittaisi eteenpäin. Kiivastahtisessa uudistusta tekevässä työyhteisössä ei kaivattu hoitoonohjausta eikä kuultu kollegojen huolipuhetta. Hänen uransa päättyi potkuihin paria päivää ennen pitkääperjantaita. Alkoholistia ei voi estää juomasta, mutta inhimillistä kohtelua hänkin ansaitsisi.

Olen myös tehnyt lähtösiivousta työhuoneessani yt-neuvotteluiden jälkeen miettien, miksi päätöksen tehneiden on niin vaikea kohdata päätöstensä kohteet. Miksi on niin vaikeaa käydä sanomassa silmäkkäin, että olen pahoillani toiminnan loppumisesta mutta kiitos tehdystä työstä. Jotain vanhaa jää taakse, mutta se ei tarkoita, että vanha ja sen tekijät olisivat arvottomia.

TYÖHYVINVOINTI HEIKKENEE muutoksissa, kertoo sosiaalipsykologi Krista Pahkinin tuore väitöskirja. Lopputulos on sama, olipa kyse organisaation laajentamisesta tai supistamisesta.

Organisaatio voi vaikuttaa kokemukseen tarjoamalla tekijöille mahdollisuuksia vaikuttaa omaa työtään koskeviin muutoksiin. “Lisäksi tarvitaan johdon ja esimiesten hyväksi koettua muutosjohtamista eli riittävää vuorovaikutusta, tukea ja oikeudenmukaista toimintaa”, Krista Pahkin sanoo.

Työ Terveys Turvallisuus -lehti 2/2015, 24.3.2015, päätoimittaja Merja Karjalainen