Opettajien työ muuttui radikaalisti ja kertaheitolla, kun koulut siirtyivät etäopetukseen viime keväänä. Kun työssä tapahtuu uutta, kuormitukseen on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota.

Aluksi shokki, sitten todella nopeaa toimintaa. Valtava työ, uskomaton digiloikka.

Näin kuvailevat koulutusalan työsuojeluvaltuutetut Timo Saarinen ja Virva Läärä opettajien työn mullistusta, kun peruskoulut ja oppilaitokset siirtyivät pääosin etäopetukseen parin päivän varoitusajalla viime keväänä.

Saarinen toimii Helsingin kaupungin perusopetuksen työsuojeluvaltuutettuna, Läärä toisen asteen koulutuksen työsuojeluvaltuutettuna Tampereella. Kummallakin on pitkä kokemus opettajan työstä, ja molemmat hoitavat valtuutetun tehtävää nykyisin päätoimisesti.

Saarinen kertoo, että maaliskuussa juuri ennen etäopetukseen siirtymistä Helsingissä opettajilta tuli jonkin verran huolestuneita yhteydenottoja käytännön järjestelyistä.

– Sen jälkeen etäopetus saatiin toimimaan hämmästyttävän hyvin. Siihen on kyllä ollut kohtalaisen hyvät valmiudet, vaikka on laitteissa ja ohjelmistoissa vielä kehitettävääkin.

Helsingin kaupunki teki keväällä selvityksen koulutyön sujumisesta ja opettajien työhyvinvoinnista poikkeusoloissa. Noin 40 prosenttia vastaajista piti omaa tilannettaan hyvänä tai melko hyvänä. Runsas kolmannes kertoi olevansa jonkin verran kuormittunut ja viidennes erittäin kuormittunut.

Uudistuksia tiiviissä tahdissa

Virva Läärä toimii reilun 700 työntekijän työsuojeluvaltuutettuna Tampereen seudun ammattiopistossa Tredussa. Hän arvelee, että suurimman haasteen edessä olivat ne opettajat, joilla ei ollut aiempaa kokemusta Teamsin ja muiden etäohjelmien käytöstä. Keväästä selviydyttiin, vaikka opettajat olivatkin kevään lopulla väsyneitä ja kuormittuneita.

– Ammatillisessa koulutuksessa opettaminen etänä on todella vaikeaa, kun normaalisti opettaja neuvoo ja näyttää kädestä pitäen. Opetus oli muovattava uudenlaiseen muotoon esimerkiksi videoiden avulla.

Opettajien kyky sopeutua muutoksiin ei Läärää yllättänyt, sillä heidän työssään on viime vuosina ollut turbulenssia muutenkin. Läärän mielestä muutostahti on ammatillisessa koulutuksessa ollut niin nopeaa, että se on nakertanut työhyvinvointia. Etenkin kontakti- eli lähiopetuksen radikaali vähentyminen on lisännyt kuormitusta.

– Opettajat joutuvat miettimään, mikä on se kaikkein tärkein ydin, joka ainakin pitää opettaa. Silti voi käydä niin, että oppilas lähtee vähillä tiedoilla ja taidoilla työpaikalla tapahtuva koulutukseen. Eettinen kuormitus kasvaa, kun työtään ei pysty tekemään sillä tasolla kuin haluaisi. Se syö jaksamista.

Myös Timo Saarisen mukaan moni opettaja kokee, että itse perustyöhön ei jää riittävästi aikaa.

– Työmäärän kasvun lisäksi psykososiaalista kuormitusta lisäävät muun muassa erilaiset uhka- ja vaaratilanteet. Niiden hallinta vaatii erittäin hyvää turvallisuuskulttuuria ja tiukkaa johtamista.

Miten syksy käynnistyi?

Syyslukukauden alussa suurin osa kouluista ja oppilaitoksista palasi lähi- eli kontaktiopetukseen. Tredussa toteutetaan niin sanottua hybridimallia, eli osa opiskelijoista käy paikan päällä koulua kahdessa vuorossa, ja osa opiskelee etänä tilojen väljyyden takaamiseksi. Ryhmiä välillä vaihdellaan, jotta järjestely olisi tasapuolinen.

– Yhteydenottoja opettajilta ei juuri ole tullut. Käytäväkeskustelujen perusteella jo tässä vaiheessa on kuitenkin havaittavissa jonkinlaista väsymistä, jonka määrä vaihtelee aloittain, Läärä sanoo.

Helsingin peruskouluissa syksy on Saarisen mukaan alkanut työsuojelun näkökulmasta melko rauhallisesti. Eniten on puhuttanut se, miten riskiryhmään kuuluvien työturvallisuus taataan. Siihen ohjeena on, että tarvittavat työjärjestelyt arvioidaan työntekijän, esimiehen ja työterveyshuollon kesken ja tarvittaessa järjestetään työterveysneuvottelu.

– Yksi hankala asia on ollut se, miten työtä ehtii tauottaa, kun esimerkiksi valvontatehtävien vuoksi opettajat ovat tavallista enemmän menossa. Kouluissa pitää sopia näistä asioista, ja on sovittukin, Saarinen kertoo.

Osassa Suomen kouluista on syksyn aikana ollut tartuntoja, jotka ovat johtaneet karanteenijärjestelyihin. Kevään jälkeen ainakin osa opettajista lienee silti hyvillään siitä, että he voivat kohdata oppilaat ja kollegat taas kasvokkain. Sekä Saarisen että Läärän mukaan opettajien työssä suurin voimavaratekijä ovat työkaverit ja työyhteisön tuki.

– Koulutyö on käynnissä, ja hyvä näin – se on yhteiskunnallisesti tärkeää toimintaa. Suomalaiset opettajat ovat maailman parhaita ja tekevät erinomaista työtä, Saarinen tiivistää.