Kun suomalainen haluaa kuvailla itseään positiivisella tavalla, hän kertoo, kuinka on jo lapsuudenkodista omaksunut kovan työnteon mallin. Pienestä asti on huhkittu kotitöissä, marjametsässä, maataloustöissä, perheyrityksessä tai myymällä pullia naapuruston tädeille.

Kova työnteko on näinä polarisaation aikoina yhä suomalaisia yhdistävä arvo. Samanlaisella ylpeydellä ei toitoteta, että mieluiten väistelee työntekoa. Jokainen on omasta mielestään ahkera, vähän niin kuin jokainen on mielestään huumorintajuinen.

Kun vain kaikki paiskisivat hommia niin kuin meikäläinen, kyllä olisi Suomen talous ja oma ala ikuisessa nousussa!

Ongelma työpaikoilla ja suomalaisessa yhteiskunnassa onkin yleensä muiden laiskuus. Muut välttelevät töitä ja yleistä ahkeruusvelvoitettaan.

Ennen vanhaan töitä sai ruveta luvan kanssa välttelemään, kun oli tehnyt niitä tarpeeksi kauan. Pieni työpanos oli vähän kuin epävirallinen ikälisä, jonka saivat pisimpään paikalla kärvistelleet. Uutta työntekijää varoitettiin, ettei pidä tehdä liian innokkaasti hommia, etteivät seniorit ala näyttää laiskoilta. Ja kaikki tiesivät, ettei varsinkaan julkisella sektorilla kukaan tee mitään, kunhan kuluttavat kalliita verovaroja.

Nykyisin vuosikierron lailla toistuvat yt:t, liinaus eli kroonisella tehostuskuurilla olevat organisaatiot ja kaikkialle levinnyt tiimityö ovat kaventaneet laiskottelijoiden elintilaa.

Vaikkei lähityökavereissa enää olisikaan ketään työnvälttelijää, monet uskovat, että sellaisia on varmasti jossain. Muissa ikä- tai väestöryhmissä. Alisuoriutujat uhkaavat mielikuvissamme Suomen tulevaisuutta. Ollaan nopeita neuvomaan ulkopuolelta, kenen pitäisi ottaa vastaan minkäkinlaisia töitä ja millaisilla ehdoilla. Jokainen on teoriassa itse valmis muuttamaan asuinpaikkaansa ja ammattiaan.

Professori Anu Kantolan ja tutkija Hanna Kuuselan erinomaisessa Huipputuloiset-kirjassa on haastateltu Suomen rikkainta promillea. Kun ollaan yhteiskunnan huippupaikoilla ja tehdään merkittäviä päätöksiä, voisi kuvitella, että porukalla olisi korkea sivistys ja hyvät tutkimukseen perustuvat tiedot yhteiskunnasta. Mutta iso osa heistä on pessimistejä, jotka uskovat, että Suomessa on suuri joukko ihmisiä, joilla ei ole työmoraalia vaan halu loisia sosiaaliturvalla. Huipputuloiset itse eivät tunne tai tiedä tällaisia ihmisiä, mutta heistä tuntuu, että sellaisia on valtavasti.

Mitkään tutkimustulokset Suomessa eivät vahvista sitä, että täällä olisi poikkeuksellisen suuri joukko sosiaaliturvalla laiskottelijoita.

Jeesus tai John F. Kennedy tai molemmat ovat puhuneet siitä, kuinka kannattaa keskittyä siihen, mitä itse tekee, eikä siihen, mitä muut tekevät. Vain omaan panokseensa voi lopulta vaikuttaa. Katse omaan palloon. Se on hyvä ohje myös mielenrauhan kannalta, kun ei tarvitse oman päänsä sisällä ärtyä itse keksimistään yhteiskunnan vihollisista.

Toisaalta hetkinen, Helsingin Sanomissa (10.8.) tutkija Tuija Koivunen kertoi, ettei paperiteollisuudesta työttömiksi jääneille miehille meinaa millään kelvata muuntokoulutus sote-alan töihin, joissa on kova työvoimapula.

Että mikä siinä on, miksei heille työnteko maistu!

Virpi Salmi on ilmiöihin, tasa-arvoasioihin ja huumoriin erikoistunut vapaa toimittaja. Hän on vuoden 2023 kolumnistimme.