Työelämän tekoälykeskustelu keskittyy negatiivisiin puoliin, jolloin teknologian luomat uudet liiketoimintamallit ja uusien työpaikkojen synty unohtuvat. Tulevaisuudessa tekoäly kuitenkin tekee monesta nyt kannattamattomasta työstä taloudellisesti järkevää.

Taloudessa kitkaa kutsutaan nimellä liiketoimintakustannukset. Useimmat digitalisaation myötä syntyneet liiketoimintamallit, kuten luottokortit, viihteen suoratoistopalvelut, sosiaalinen media ja nettikirpputorit, perustuvat liiketoimintakustannusten vähentämiseen. Digitalisaation avulla yritys ikään kuin kaappaa aiemmin hukkaan menneen energian itselleen ja tekee sillä voittoa. Musiikin suoratoistopalvelulle kuukausimaksua maksava asiakas säästää levykauppaan matkustamisen vaivan, ja suoratoistopalvelu muuttaa hukkaenergian omaksi hyödykseen.

Toinen esimerkki kitkan muuttamisesta hyödyksi on majoituspalveluyritys Airbnb. Ennen pilvipalveluita ja koneiden suorittamaa laskentaa oman asunnon vuokraaminen lyhyeksi aikaa ei kannattanut. Vuokralaisen löytäminen ja hänen henkilöllisyytensä ja maksukykynsä varmistaminen, vuokrasopimuksen tekeminen ja mahdollisten vahinkojen tai riitojen selvittely olisi ollut asunnon omistajalle aikaa vievää ja kallista.

Vain harvalla on osaamista järjestellä lyhyttä asunnon vuokrausta, eikä siitä olisi kannattavaa maksaa vuokravälittäjille. Nyt digitalisaatio hoitaa organisoinnin ja vuokraustoiminta tuottaa.

Airbnb on myös synnyttänyt uutta taloudellista toimintaa ja työtä, kun asuntojen omistajat ostavat palveluja asuntoja siivoavilta ja avaimia välittäviltä yrityksiltä.

Generatiivinen tekoäly, joka luo loputtomasti uutta tekstiä, kuvaa ja ääntä, on iso juttu. Työpaikkojakin se vie, mutta ei akuutisti Suomesta. Uhattuna on lähitulevaisuudessa ensisijaisesti suorittava tietotyö, jota jo valmiiksi korkean automaatioasteen Suomessa on lukumääräisesti vähän. Meillä on hyvin aikaa sopeutua tekoälyn mukanaan tuomiin uusiin liiketoimintamalleihin ja olla luomassa niitä.

Työelämässä tekoäly voi ratkaista kaksi kitkaa aiheuttavaa ilmiötä: sen, etteivät työpaikat ja työvoima kohtaa, ja sen, ettei osa- eli täsmätyökykyisille löydy sopivia työtehtäviä.

On selvää, että työelämäpalveluita tai henkilöstöhallintoa ei voida järjestää siten, että ihminen etsisi kädestä pitäen jokaiselle tarvitsevalle juuri sopivaa työtä. Sen sijaan tekoäly yhteensovittaa väsymättä täsmätyökykyisten tarpeet ja heille sopivat työtehtävät ja työajat.

Tekoäly voi pilkkoa kokonaisen palvelu- tai tuotantojärjestelmän niin pieniin osiin kuin tarve vaatii, minkä jälkeen se ohjaa oikeat tekijät oikeisiin paikkoihin joustavasti. Järjestelyn ansiosta täsmätyökykyiselle löytyy sopiva ja tuottava tehtävä, kun työskentelyn rajoitteet voidaan ottaa huomioon.

Tekoäly tekee näin työelämälle saman, jonka digitalisaatio teki lyhytaikaisen vuokrauksen kohdalla – poistaa kitkan toiminnan takana ja luo uutta työtä.

 

Kirjoittaja on tietojohtamisen asiantuntija Anssi Smedlund Ilmarisesta.