On tylsää puhua perusasioista. Sellaisista kuin työn järkevästä resursoinnista, muutosvastarinnasta ja kahvitauoista. Siksi on houkuttelevaa sortua trendisanoihin, kuten digitalisaatio, innovaatiot ja ketteryys, tai pohtia, kuinka chat-robotit mullistavat työelämän.

Työelämän kehitykseen liittyvä keskustelu on välillä kuin muotinäytös. Vaikka tarvitsemme vuodesta toiseen samoja toppahousuja ja villapaitoja, catwalkilla vaatteet höystetään joka syksy uusilla trendikkäillä leikkauksilla ja väreillä. Oli lopputulos sitten kuinka haute couturea tahansa, toppahousut ovat silti kömpelöt ja villapaita on tehty lämmittämään.

Keksimme perusvaatteet uudelleen paitsi pitääksemme vaateteollisuuden pystyssä myös siksi, että saamme mielihyvää uusista ja kiiltävistä asioista. Olemme pystyneet luomaan maailman, jossa löydetään ja luodaan uutta.

Jatkuva uuden haluaminen voi kuitenkin johtaa myös ähkyyn, ilmastonmuutokseen tai tyhjään pankkitiliin. Työelämässä se voi tarkoittaa digiuupumusta eli ilmiötä, jossa työmme tehostamisen tai parantamisen vuoksi hankitut uudet teknologiat kääntyvät itseään vastaan.

Työpaikalla käytössä olevat lukuisat digitaaliset sovellukset tekevät työpäivistä loputonta tiedostojen etsimistä ja ohjelmasta toiseen suhaamista. Työ on pahimmillaan turhauttavaa ja keskittymiskyvyn lamauttavaa.

Olen kasvanut ajattelutapaan, että työelämässä pitää jatkuvasti olla valmis omaksumaan uutta ja ottamaan haltuun uusia teknologioita. Sukupolveani kutsutaan tästä syystä myös diginatiiviksi. En kuitenkaan usko, että minkään ikäluokan edustaja haluaa luopua omista tarpeistaan ja juosta teknologian perässä. Luovun mieluummin digi-etuliitteestä, ja olen ihan vain ihmisnatiivi.

Työelämän järkeistäminen ei tapahdu täyttämällä työpäiviä yhä uusilla teknologioilla vaan kuuntelemalla ihmisistä kumpuavaa viisautta. Silloinkin, kun se tarkoittaa keskustelua tylsistä perusasioista tai muistiinpanojen tekemistä kynällä ja paperilla.

Miksi teemme sitä mitä teemme? Olemmeko tyytyväisiä työmme jälkeen? Missä asioissa tarvitsisimme apua? Mitä asiakkaamme meiltä toivovat? Miltä työmme tuntuu?

Nämä kysymykset eivät muutu helpommiksi, vaikka ne kuorruttaisi digitaalisella tähtisateella tai kuvanmuokkausohjelman pupunkorvilla. Parhaimmillaan teknologia voi auttaa raivaamaan kalenteristamme pois automatisoitavia tehtäviä, jotta meille jää enemmän aikaa pohtia vastauksiamme.

Tärkeimmät asiat pysyvät. Onneksi.