Blogi

Älä ota tätä henkilökohtaisesti, mutta…

| Kuva: Terhi Korhonen

Sain huonoa palautetta. Kahdesti saman viikon sisään ja täysin odottamatta. Ensimmäinen palautteista koski osaamistani, toinen persoonaani. Huono palaute hävetti ja mietitytti – itkettikin.

Negatiivisen palautteen saamisen jälkeen on houkuttelevaa joko a) käydä haukkumassa joku muu tai b) käpertyä itseensä ja ajatella maailman olevan minua vastaan. Avata pullo viiniä ja nieleskellä omaa riittämättömyyttään. Olen huijari, kaikki vihaavat minua, parasta varmaan ottaa lopputili – ja mitä muita näitä onkaan.

Mutta käpertyessä ei tapahdu kasvua. Kohdatessa tapahtuu.

Mieleeni palasi Harvard Business Reviewin vuonna 2019 julkaisema artikkeli palautteen annon sudenkuopista. Siinä todettiin, että erinomaisuutta ei voi mitata yhden ihmisen mittapuulla. Kun ihmiset antavat palautetta toisilleen, he kytkevät palautteen aina omaan historiaansa – siihen, mitä heille on opetettu erinomaisuudesta. Kokonaisia koulukuntia on syntynyt yhden ihmisen erinomaisuuskäsityksen ympärille. Paino on kuitenkin sanalla käsitys.

On toki työtehtäviä, jotka voi tehdä joko oikein tai väärin. Kassan voi laskea sentilleen tai ohi. Lääkettä voi antaa ohjeen mukaan, liikaa tai liian vähän. Näissä tapauksissa palaute ei ole tulkinnanvaraista.

Suurimmassa osassa tapauksia tulkintoja kuitenkin riittää ja palautteenanto on ennemmin kahden tai useamman ihmisen välinen neuvottelu erinomaisuudesta. Pahimmillaan se on sulkeutunutta nokittelua ja puolustuspuheenvuoroja. Parhaimmillaan se on avartava seikkailu toisen ihmisen persoonan pohjapiirrokseen.

Ikävänkin palautteen voi kääntää kehittäväksi kysymällä yhden yksinkertaisen kysymyksen: miksi?

Miksi ajattelet näin? Miksi tämä on mielestäsi huono? Miksi et ole tyytyväinen?

Miksi-sana pakottaa palautteen saajan ja sen antajan pysähtymään oman näkemyksensä äärelle. Ja mikä parasta, asiattomat palautteenantajat usein hiljenevät tässä kohtaa.

Joskus motiivi ikävän palautteen takana on palautteen antajan kiire, omat murheet tai epävarmuus itsestä. Joskus taas saamme palautetta siksi, että meillä on ollut työtä tehdessä kiire, omia murheita tai epävarmuutta itsestä. Kovankin tekstin taakse piiloutuu usein jotain inhimillistä ja samaistuttavaa. Kun se tulee esiin, palautekeskustelu pehmenee.

Miksi-kysymyksen avulla sain omat palautekeskusteluni käännettyä henkilökohtaiseksi kehitykseksi ja toimivammiksi ihmissuhteiksi. Ja samalla paremman syyn avata viinipullon: skål kohtaamisille käpertymisten sijaan!

 

Aurora Airaskorpi on luovan viestinnän ammattilainen, kirjoittaja ja joogaopettaja.

Kommentit

  1. Upea kirjoitus! Yksinkertainen kysymys miksi, havahdutti, kiitos. hyvällä tapaa

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje