Tiedätkö sen tunteen, kun haluat kipeästi muutosta, mutta se ei syystä tai toisesta tunnu lohkeavan? Olet esimerkiksi jumissa loputtomassa työnhakukierteessä tai yrität saada hallintaasi kaoottiselta vaikuttavaa elämäntilannetta.

Mietit pääsi puhki, kyselet neuvoja, koputtelet ovia, eikä silti mikään etene. Muutoksen tavoittelu tuntuu päättymättömältä juoksuhiekkamaratonilta.

Kuluneena koronavuonna näitä maratoneja on ollut tarjolla monelle. Mikään juoksutyyli ei poista vallitsevia olosuhteita tai tarjoa nopeita vastauksia kysymyksiin, joiden kanssa koko maailma kamppailee.

Jumiin joutuu myös silloin, kun halut kehittyvät nopeammin kuin omat taidot tai ympäristö. Olen löytänyt itseni useasti tahtomasta jotain, johon minulla ei ole ollut valmiutta tai johon ympäröivä todellisuus ei ole ollut valmis.

Vastoinkäymisten edessä saa usein kehotuksen jatkaa yrittämistä. Mutta juoksuhiekka upottaa sitä enemmän, mitä kovemmalla paniikilla siinä juoksee. Kovassa vauhdissa myös näkökenttä kapenee ja epätoivo valtaa helposti mielen. Samalla hämärtyy, mikä muutoksessa olikaan tärkeintä, ja riski lähteä vääriin suuntiin kasvaa.

Siksi paras tapa ulos upottavasta tunteesta on vetää syvään henkeä ja pyrkiä kelluvaan asentoon – antaa maan kannatella ja hakea silmille uutta katseltavaa.

Mahdollisuudet tulevat usein vastaan sellaisella hetkellä tai sellaisesta kulmasta, johon ei ole varautunut.

Eräskin tuttavani löysi uuden liiketilan pitkän etsinnän jälkeen kävelemällä sattumalta juuri sopivan paikan ohi. Useita kuukausia työttömänä ollut ystäväni sai työtarjouksen alalta, jolle ei uskonut olevansa pätevä. Tarvittiin vain yhteys erääseen hyvin verkostoituneeseen ihmiseen.

Kauan kaivattu muutos vaatii joskus vain yhden tönäisyn. Yksi kivi liikahtaa eteenpäin ja tuuppaa muut kivet liikkeelle voimallaan. Meidän tarvitsee usein vain tunnistaa oikea kivi, jota tyrkätä. Tunnistus tapahtuu jonkinlaisen vaistonvaraisen tiedon pohjalta, eikä tieto näyttäydy ilman rauhaa ja levollisuutta.

Rauhallisuus ei ole helppo laji kärsimättömälle, tiedän kokemuksesta. Mutta onnistumiset rohkaisevat nojaamaan siihen yhä uudelleen.

Yllättäen monet tahtomani asiat ovat käyneet toteen, mutta harvoin juuri sillä hetkellä, kuin olisin toivonut. Usein kauan kaivattu muutos on saapunut oikeastaan täysin vääränä hetkenä eli ehdittyäni jo aloittaa jotain muuta. Silloin punnitaan, kuinka toivottu se muutos oikeastaan olikaan.

 

Aurora Airaskorpi on luovan viestinnän ammattilainen, kirjoittaja ja joogaopettaja.