Yöunien pituus näyttäisi vaikuttavan siihen, miten todennäköisesti uniapneaa potevat menehtyvät seuraavien 12 vuoden aikana. Tuoreen tutkimuksen perusteella riskit ovat suuremmat, jos potilas nukkuu alle seitsemäntuntisia yöunia.

Tutkimukseen osallistui 2 600 keskimäärin 65-vuotiasta uniapneapotilasta, jotka eivät saaneet CPAP-hoitoa. Osallistujien yöunia mitattiin tutkimuksen alussa ja osalta myös tutkimuksen lopussa, minkä lisäksi yöunien pituudesta kyseltiin kaikilta potilailta. Seurannan aikana menehtyi 680 potilasta.

Alle seitsemän tuntia yössä nukkuvien riski menehtyä seurannan aikana oli 40–60 prosenttia suurempi kuin vähintään seitsentuntisia yöunia nukkuvien, tulokset osoittivat. Tämä havaittiin riippumatta uniapnean vaikeusasteesta keskimäärin 12 vuoden seurannassa.

Tulokset olisi hyvä varmistaa lisätutkimuksissa, joissa potilaiden unta mitataan useammin sekä myös potilasryhmissä, jotka käyttävät CPAP-ylipainehengityshoitoa. Havainnot kuitenkin viittaavat siihen, että objektiivisesti mitattua yöunien pituutta voidaan käyttää uniapneaan liittyvien terveysriskien arviointiin.

Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.

Keskivaikeaa tai vaikeaa obstruktiivista uniapneaa sairastaa noin 17 prosenttia keski-ikäisistä miehistä ja 9 prosenttia naisista, mutta arviot vaihtelevat paljon. Nukkuessa uniapnean tyypillisiä oireita ovat kuorsaus, unenaikaiset hengityskatkot, herääminen tukehtumisen tunteeseen ja huonolaatuinen uni. Myös muun muassa päiväväsymys, keskittymisvaikeudet ja mielialahäiriöt ovat yleisiä.

Usein oireet vähentyvät laihduttamalla, mutta monia hoidetaan myös CPAP-ylipainehengityslaitteella. Etenkin hoitamattomana uniapnea voi suurentaa muun muassa sydänoireiden ja tyypin 2 diabeteksen riskiä.