Diagnoosi selkeytti monta asiaa käytöksessäni, toteaa adhd:staan julkisuudessa kertonut näyttelijä. Tieto oli helpotus, sanoo samasta aiheesta haastateltu kilpaurheilija. Adhd-piirteeni ovat auttaneet minua urallani, paljastaa laulaja.

Adhd:sta puhutaan paljon, mikä on näkynyt psykiatri Suvi Olkkolan työssä HUSissa. Tutkimuksiin hakeutuu yhä enemmän myös aikuisia.

– Jotkut ovat törmänneet asiaan mediassa ja tunnistaneet itsessään samoja oireita. Sekin on melko yleistä, että lapsella tutkitaan adhd:tä ja vanhempi huomaa, että oireet ovat tuttuja itsellekin, Olkkola kertoo.

Joku taas on saattanut saada hoitoa psyykkiseen sairauteen, ja ammattilainen on herättänyt kysymyksen, voisiko oireilun takana olla muutakin.

Aikuisväestöstä adhd on arviolta 2,5–3,4 prosentilla. Oireyhtymä tuskin on yleistynyt, mutta tietoisuus siitä on lisääntynyt.

Hurjasti kasvaneen kysynnän vuoksi HUSin Neuropsykiatrian poliklinikka ei enää tee adhd-tutkimuksia, vaan ne on viime vuodesta lähtien keskitetty Helsingin kaupungin neuropsykiatriselle työryhmälle. Olkkola on ollut mukana suunnittelemassa sen tutkimuskäytäntöjä.

 

Muut syyt suljettava pois 

Epämieluisat hommat jäävät aloittamatta tai puolitiehen. Keskittyminen herpaantuu nopeasti, vaikka itseä kiinnostavaan tekemiseen voi uppoutua pitkäksikin aikaa. Ajatus harhailee, ajanhallinta sakkaa, unohduksia sattuu.

Meillä kaikilla on jossain määrin ominaisuuksia, jotka sopivat adhd:n oirekuvaan. Diagnoosin saamisen edellytys on, että oireita on esiintynyt jo lapsuudessa ennen kahtatoista ikävuotta ja ne aiheuttavat merkittävää haittaa usealla elämänalueella.

Ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Vanhemmiten ne saattavat lieventyä ja muuttua niin, että esimerkiksi ylivilkkaus on ennemmin sisäistä kuin fyysistä levottomuutta. Pysyvimpiä adhd:n oireita ovat tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet.

Tutkimuksiin hakeuduttaessa on aluksi selvitettävä, johtuvatko vaikeudet jostain muusta tarkkaavuutta ja keskittymistä heikentävästä tekijästä, kuten mielenterveyden häiriöstä tai päihdeongelmista.

Myös fyysisten sairauksien mahdollisuus pitää sulkea pois. Adhd:n kaltaisia oireita voivat aiheuttaa esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö tai uniapnea.

– Jos ihminen heräilee uniapnean vuoksi kymmeniä kertoja tunnissa lyhyisiin hengityskatkoksiin, unen laatu jää varsin heikoksi. Se väistämättä vaikuttaa keskittymiskykyyn ja tarkkaavuuteen, Olkkola toteaa.

Arjen hektisyys ja ympäristön monet ärsykkeet voivat saada pään ylikierroksille. Olkkola suosittelee, että adhd:ta itsellään epäilevä tutustuisi ensimmäiseksi netistä löytyvään Mielenterveystalon Keskittymisvaikeuksien omahoito-ohjelmaan. Se selventää adhd:n ja muun oireilun rajaa sekä antaa työkaluja keskittymiskyvyn parantamiseen.

 

Elämänkaari läpivalaisuun

Adhd-tutkimuksessa ihmisen elämänkaarta kartoitetaan lapsuudesta nykyhetkeen. Tarkan kuvan saamiseksi hankitaan asiakirjoja, kuten neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa kirjattuja tietoja sekä koulutodistuksia.

Vanhojen koulutodistusten avulla voidaan melko nopeasti arvioida, onko perusteita selvittää tarkemmin oppimisvaikeuksien mahdollisuutta.

– Jos esimerkiksi opiskelijan oppimisvaikeudet jäävät tunnistamatta ja hänellä aloitetaan adhd-lääkitys, opinnot eivät alakaan rullata toivotulla tavalla.

Wilma-viestitkin voisivat antaa arvokasta tietoa, mutta niitä koulut eivät arkistoi.

– Meillä on ollut potilaita, joilla on aikoinaan ollut käytössä reissuvihot, ja ne ovat oikeasti olleet hyödyllisiä tutkimuksissa, Olkkola mainitsee.

Potilaalle tehdään yleispsykiatrinen oireita kartoittava haastattelu sekä adhd-diagnostinen haastattelu. Mahdollisuuksien mukaan haastatellaan myös vanhempia tai muita potilaan lapsena tunteneita ihmisiä.

Selvittelyvaihe voi viedä jopa vuoden. Kun tutkimus sen jälkeen etenee neuropsykiatriselle työryhmälle, diagnostinen arvio saadaan tehtyä noin viidessä viikossa.

 

Moni on tullut kiusatuksi

Jotkut saattavat pärjätä adhd-oireiden kanssa lapsena ja nuorena kohtalaisen hyvin, mutta hankaluudet alkavat aikuistuessa. Hyvä älyllinen kapasiteetti ja kognitiiviset taidot ovat ehkä kompensoineet keskittymisen ja tarkkaavuuden vaikeutta, tai lapsi on saanut vahvan tuen kotoa.

– Haastattelussa saattaa tulla esiin, että vanhempi on vielä yläastevuosinakin istunut vieressä valvomassa koulutöiden tekemistä ja varmistellut, että repussa on kaikki mukana, Olkkola kertoo.

Tyypillisempää kuitenkin on, että adhd on näkynyt ja kuulunut sekä vaikeuttanut opiskelua ja sosiaalisia suhteita jo lapsuudessa. Moni on kertonut kiusatuksi tulemisen ja ulkopuolisuuden kokemuksistaan.

– Yliaktiivisuus voi saada aikaan sen, että muiden toiveet ja ajatukset jäävät huomaamatta. Ihminen saattaa innostua voimakkaasti, ajaa omaa asiaansa ja puhua muiden päälle. Tällainen käytös helposti herättää muissa ärtymystä.

Aikuisenakin ihmissuhteissa voi olla paljon vaihtuvuutta. Avioerot ovat adhd-diagnoosin saaneilla yleisempiä kuin väestössä keskimäärin. Ystävyyssuhteet saattavat lopahtaa, kun yhteydenpito unohtuu tai tuntuu hankalalta.

 

Lääkettä ja tukikeinoja

Diagnoosin saaminen on Suvi Olkkolan tutkimille potilaille ollut yleensä helpotus – ja vastaavasti pettymys niille, jotka eivät saa siitä selitystä oireilulleen.

Kun tutkimukset tehdään perusteellisesti, virhediagnoosin mahdollisuus jää pieneksi. Olkkolalla ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten tutkimuksia tehdään muualla Suomessa. Julkisuudessa on ollut esillä, että Pohjois-Karjalassa adhd-diagnoosin saaneiden poikien osuus on huomattavan suuri.

– Jotta diagnoosi voidaan tehdä asianmukaisesti, lääkärin tulisi tuntea tätä asiaa. Voi olla, että joillain alueilla tutkimuksia tehdään resurssipulan vuoksi kovassa kiireessä ja paineessa turhan kevyesti.

Aikuisilla lääkitys on usein adhd:n ensilinjan hoitokeino. Siitä on Olkkolan kokemuksen mukaan suurimmalle osalle hyötyä: asioiden hoitamiseen tulee selkeyttä, opiskelija saa opintojaan suoritettua, työssä käyvän taakka kevenee.

– Kuormitusherkkyys töissä vähenee, eikä arki ole enää samanlaista selviytymistaistelua kuin ennen.

Lääke ei kuitenkaan korjaa kaikkea, Olkkola huomauttaa. Ihanteellista olisi, että oireiden kanssa pärjäämiseen saisi tukea esimerkiksi vertaistukiryhmästä tai neuropsykoatrisesta valmennuksesta. Erityisesti opiskelujen kanssa kamppailevalle voidaan harkita myös neuropsykologista kuntoutusta.

 

Jutun viimeistä lausetta muokattu 17.9.2024 tuomalla esiin kuntoutuksen harkinnanvaraisuus.

Artikkeli on aiemmin julkaistu Tunne & Mieli -lehdessä 2/2024.